VENEEN LIPUTUS
Veneen peräliput kuten jäsenseuran lippu tai Suomen kansallislippu, viirit ja kohteliaisuusliput
ovat tärkeä ja yhteisöllinen osa veneilykulttuuria.
Suurin osa merellistä lippuetikettiä, eli sitä, missä, miten ja mitä lippuja ja viirejä käytetään, on vuosisatojen kuluessa vakiintunutta maailmanlaajuista käytäntöä, jota pidetään hyvänä merimiestapana. Lue lisää Suomen Purjehdus ja Veneilyn liputusohjeesta.
Suomen lippu voi olla joko kansallislippu tai veneily-yhdistyksen lippu, puhekielessä pursilippu. Niitä saa merilain mukaan käyttää veneen perälippuna, jos vene on yli 60-prosenttisesti suomalaisessa omistuksessa. EU- ja ETA-maiden kansalaisen Suomessa liikkuva ja rekisteröity vene, jonka omistaja tai hänen edustajansa asuu täällä vakinaisesti, voi hakea Suomen tai seuransa lipun käyttöoikeutta liikenne- ja viestintävirasto Traficomista.
Pursilippu on kansallislipun veroinen Suomen lippu, jota voi käyttää sekä Suomessa että ulkomailla. Veneseura antaa rekisterissään olevalle vuosittain katsastetulle veneelle venetodistuksen, joka on virallinen todistus lipunkäyttöoikeudesta. Vene saa olla vain yhden seuran rekisterissä ja käyttää vain sen lippua, vaikka omistaja olisikin usean seuran jäsen.
Veneen rekisteröintiseuran pursilippua saa käyttää, kun veneessä on mukana joku rekiströintiseuran jäsen. Pursilippua ei saa käyttää, jos vene on kaupallisessa käytössä esimerkiksi vuokrattuna. Silloin kun pursilippua ei voi käyttää, pidetään perälippuna kansallislippua. Seuran viirien käyttö on silti mahdollista. Ahvenanmaalaisilla seuroilla on oikeus käyttää maakuntahallituksen hyväksymää Ahvenanmaan lipusta johdettua pursilippua.
Kulussa olevassa veneessä pidetään perälippu nostettuna koko ajan vuorokaudenajasta riippumatta. Avomerellä sen voi pitää laskettuna, jos muita ei ole näkyvissä. Kiinnitetyssä (satamassa, poijussa, ankkurissa) miehitetyssä veneessä lippu nostetaan kello 08.00 ja lasketaan auringon laskiessa, kuitenkin viimeistään kello 21.00. Juhannusyönä lippu saa liehua koko yön.
Maan lipun käyttö perälippuna kuuluu itsestään selvänä hyvään merimiestapaan ja on myös monessa tilanteessa lain vaatima. Vastaavasti esimerkiksi mainoslipun, merirosvolipun tai vaikkapa eurolipun käyttö perälippuna osoittaa huonoa merimiestapaa.
Miehitetyssä veneessä käytettävät viirit osoittavat sen kipparin – ei miehistön – jäsenyyksiä, tutkintoja ja harrastuksia.
Miehittämättömässä veneessä käytetään sen omistajan tai haltijan viirejä.
Viirejä pidetään perästä katsoen oikeanpuoleisessa saalingissa, paitsi silloin kun siellä on kohteliaisuuslippu, jolloin viirit siirretään vasemmalle puolelle, joka muuten on tarkoitettu viestilipuille.
Moottoriveneessä, jossa ei ole saalinkeja, voi pitää yhtä viiriä merenkulkumastossa tai ohjaamon katolla olevassa pikkutangossa.
Kaksi viiriä päällekkäin on kohtuullinen määrä, kolme on maksimi. Viirit nostetaan arvokkain ylimmäksi.
Arvojärjestys on:
– pursilipusta johdetut seuran viralliset viirit
– valtakunnallisten yhdistysten tutkinto- ja pätevyysviirit sekä valtakunnallisten yhdistysten jäsentunnuksina käytettävät viirit
– kaikki muut viirit
Jäsenyyden osoittamiseksi voidaan käyttää muunkin kuin veneen rekisteröintiseuran veneenomistajan viiriä tai Veneilyliiton kerhoviiriä. Kustakin ”viiriryhmästä” käytetään vain yhtä – ei siis esimerkiksi yhtaikaa kommodorin ja veneenomistajan tai rannikko- ja saaristolaivurin viirejä tai veneilijä- ja venepäällikköviiriä.
Seuran kunniajäsenen ja kilpailulautakunnan liput ovat nimestään huolimatta viirejä, eivätkä siis kuulu perätankoon. Mainoslippujen paikka on satamassa keulaharuksessa ja kulussa vasemmassa saalingissa. Joihinkin tilanteisiin liittyviä hupilippuja ei pidä käyttää muiden viirien yhteydessä vaan vasemmassa saalingissa, ja merirosvolippua ei ole syytä nostaa edes lasten iloksi.
Muun maan aluevesillä kuuluu suorastaan hyvään käytökseen pitää kyseisen maan pienoiskauppalippua perästä katsottuna oikeanpuoleisessa saalingissa. Viirit siirretään silloin vasempaan saalinkiin. Moottoriveneessä voi lippua pitää saalinkien puuttuessa merenkulkumastossa tai ohjaamon katolla olevassa pikkutangossa. Vain yhtä kohteliaisuuslippua pidetään kerrallaan, sillä kahden kansallislipun pitämistä päällekkäin pidetään alemman lipun tarkoituksellisena häpäisynä.
Kohteliaisuuslippu nostetaan ja lasketaan silloin kuin perälippukin. Ulkomailla lippu vaihdetaan toiseen rajalla siirryttäessä maasta toiseen. Avomerellä ei yleensä käytetä kohteliaisuuslippua.
Purjehtiessaan vieraan maan lipun alla esimerkiksi vuokraveneellä, voi suomalainen ilmaista kansallisuutensa nostamalla Suomen kansallislipun vasempaan saalinkiin. Asetus kieltää pursilipun käyttämisen tähän tarkoitukseen. Jos suomalaisessa veneessä on ulkomaalainen vieras, voi hänelle osoittaa kohteliaisuutta nostamalla vieraan kauppalippu vasempaan saalinkiin. Myös näitä lippuja käytetään vain perälipun ollessa nostettuna.
