Venevero kohdistuu vahvasti vaatimattomaan yhteysvene- tai kalastuskäytössä olevaan venekalustoon. Tavoitellun tuoton saaminen voi johtaa kohtuuttomaan verorasitukseen, jolloin veron hallinnointi aiheuttaa suppean ja huonosti selvitetyn veropohjan vuoksi yllättävän suuria kustannuksia. Samalla verotus kohdistuu yhteen toimialaan ja voi vaikuttaa negatiivisesti alan työllisyyteen. Veneily on maassamme koko kansan liikuntaa ja valtiovallan tulisi enemmin tukea sitä kuin kurittaa. Maamme venekanta on hankittu jo verotetuilla tuloilla, veneistä on maksettu arvonlisävero ja niiden käytöstä valtio kerää polttoaineveroa. Kaavailtu venevero voi aiheuttaa valtiolle kokonaisuudessa tulokertymän laskua.

Hyvän verotuksen periaatteet eivät täyty

Verotuksen päätehtävä on julkisten menojen rahoittaminen. Verotuksen neutraalisuus tarkoittaa säännösten yksikertaisuutta, kansalaisten yhtäläistä tasapuolista kohtelua ja vähäisiä mahdollisuuksia verojen välttämiseksi. Veropolitiikan tulisi kannustaa talouden positiivista kehitystä. Veropohjan tulee olla laaja ja veron määräytymiselle pitää olla selkeät perusteet. Tehokkuusperiaatteen mukaan verotuksen toimittaminen, veronkanto, ei saisi olla kustannuksiltaan verotuloon nähden liian kallista. Yksittäisiin toimialoihin kohdistetut toimenpiteet eivät ole hyvän veropolitiikan mukaisia.

Venevero ei täyttäisi mitään näistä hyvän verotuksen periaatteista.

Hankala valvoa

Maassamme ei ole luotettavia rekistereitä veneistä. Aikaisemmin venerekisterien pito kuului maistraateille. Vuonna 2014 rekisterit siirrettiin Trafille. Rekisterit ovat muodostuneet aikojen kuluessa veneen omistajien omista ilmoituksista ja tietojen oikeellisuuksien tarkistaminen ei ollut kovin tarkkaa. Myytyjä tai tuhoutuneita veneitä ei ole välttämättä poistettu rekistereistä ja siksi sama, eri maistraattien alueille edelleen myyty vene, voi esiintyä rekistereissä eri rekisteritunnuksilla useaan kertaan. Tehtyjä moottorien vaihtoja ei ole välttämättä päivitetty rekisterinpitäjälle.

Trafin vesikulkuneuvoreksiterissä oli 30. kesäkuuta 2016 yhteensä 203 944 vesikulkuneuvoa, joista 185 548 moottorivenettä, 13 967 purjevenettä ja 4 429 nimikkeellä muut.

Järjestäytyneen veneilyn eli Suomen Purjehdus ja Veneilyn jäsenseurojen rekistereissä oli 8. syyskuuta 2016 yhteensä 25 196 venettä, joista 14 335 moottorivenettä ja 10 861 purjevenettä.

Purjeveneiden osalta Trafin rekisteri lienee suhteellisen ajan tasalla, mutta moottoriveneiden kohdalla voidaan hyvin kysyä, kuinka paljon rekisterissä on ns. haamuveneitä. Näiden verottaminen tai epäselvissä tapauksissa verottamatta jättäminen ei ole kestävää veropolitiikkaa.

Maassamme myytiin vuonna 2015 rekisteröitäviä veneitä 3 685 kpl, joista yli kahdeksan metriä pitkiä moottoriveneitä noin 50 kpl ja purjeveneitä 23 kpl.

Näitä lukuja tarkastelemalla voimme todeta, että maassamme on arviolta alle 50 000 hieman isompaa katettua venettä. Näidenkin veneiden keskimääräinen arvo lienee alle 10 000 €/kpl. Merkittävä osa rekisteröidyistä veneistä on kalastuksessa ja yhteysveneinä käytettäviä ns. pulpetti- ja puolikannellisia moottoriveneitä.

Rekisterit eivät ole ajan tasalla, niissä on paljon virheellistä tietoa ja tyypillinen suomalainen vene on lyhyillä retkillä tai kalastuksessa käytettävä pulpettivene.

Vesikulkuneuvorekisteriin pitää ilmoittaa runkopituudeltaan vähintään 5,5 metriä pitkät purje- tai moottoriveneet. Vesikulkuneuvot tulee merkitä rekisteriin myös silloin, kun valmistajan ilmoittama moottoriteho on yli 20 hevosvoimaa. Ahvenmaalla rekisteröinnin pituusraja on 24 metriä tai 20 hevosvoimaa perämoottoreissa ja 50 hevosvoimaa sisämoottoreissa.

Ahvenanmaalla käytössä olevat erilaiset perusteet veneiden rekisteröinnille johtavat siihen, että heillä venerekisterissä ei ole suurinta osaa purjeveneistä eikä hidaskulkuisista sisämoottoriveneistä. Verotuksen tasapuolisuusperiaatteen mukaan vastaavia veneitä ei ilmeisesti voida verottaa Manner-Suomessa.

Alhaiset veron tuotot

Kaavaillun veron tuoton on ilmeisesti ajateltu muodostuvan erityisesti isojen, ehkä koneteholtaan suurien veneiden maksuista. Nyt näyttää hyvin mahdolliselta, että kyseiset veneet siirtyisivät jatkossa ulkomaisten, erityisesti tätä varten Viroon perustettavien, yhtiöiden omistukseen. Samalla kyseiset veneet talvisäilytettäisiin jatkossa Virossa ja niillä tehtäisiin kesäisin retkiä Suomen rannikolle. Tällä kehityksellä voi olla negatiivinen vaikutus suomalaiselle venetelakkatoiminnalle ja venealalle. Juuri näillä suuremmilla veneillä on telakkatoiminnassa työllistävää vaikutusta. Pienemmät veneet säilytetään kuntien ja veneilyseurojen telakointialueilla tai kotipihoilla. Näiden veneiden huolto- ja kunnostustoimet tehdään monesti itse osana harrastusta. Tämä hyvin todennäköinen skenaario voi johtaa veneveron entistä suurempaan epätasapuolisuuteen.

Ruotsissa kokeiltiin veneveroa, mutta veron tuotto jäi niin alhaiseksi, että siitä päätettiin luopua. Maamme venekanta on huomattavasti vaatimattomampaa kuin ruotsalaisten. On hyvin epätodennäköistä, että vero tulisi onnistumaan Suomessa.

Uusien vaikeasti valvottavien, tuotoltaan epävarmojen ja perusteiltaan haasteellisten verorasitteiden sijaan mielestäni olisi syytä miettiä, miten voisimme edistää työllisyyttä, saaristomatkailua sekä suomalaista venealaa ja saada tätä kautta kokonaisuudessa suuremman verokertymän. Venevero ei ole linjassa hallituksen normipurkutalkoiden kanssa, vaan tulee synnyttämään tavallisessa kansassa epätietoisuutta ja jopa katkeruutta.

Toivottavasti poliittiset päättäjät ymmärtäisivät, ettei Suomen taloutta pelasteta kotimaista kulutusta ja työllisyyttä kurittamalla.

Samuli Salanterä
Liittohallituksen puheenjohtaja
Suomen Purjehdus ja Veneily ry
044 505 5005