Muhu Väina Regatt 2025
Teksti ja kuvat: Kalevi ”Kallu” Westersund, s/y Nitouche II, HSK
Viron suurin ja vanhin purjehduskilpailu, Muhu Väina Regatt 2025, purjehdittiin nyt jo 68. kertaa 12.-19.7. 2025. Tämän kesän reitti alkoi Haapsalusta ja kiersi Saarenmaan Köigusten ja Kuressaaren etappisatamien kautta Pärnun päättäjäisiin. Matkaa kertyi yli 200 merimailia. Mukana oli jälleen lähes 100 venettä ja noin 600 eri ikäistä kilpailijaa viidestä maasta: Latvia, Liettua, Ruotsi, Suomi ja Viro.
Haapsalussa kilpaveneet mahdutettiin sujuvasti Grand Holm Marinaan ja Veskiviigiin, joten Westmerin satama pystyi vastaanottamaan myös tavallisia venevieraita.
Kolean ja tuulisen alkukauden jälkeen kesäkelit alkoivat samaan aikaan Regatan kanssa, ja hellekautta kestikin sitten viikkotolkulla, ainakin Riianlahdella. Spinnuja päästiin tuulettamaan kaikilla osuuksilla.
Lukumäärältään suurin luokka oli kooltaan pienin Folkboot (käännöskoneella riemastuttava Kansansaapas), jossa oli peräti 13 venekuntaa. Erityinen hatunnosto näiden miehistöille ja naisistoille, jotka kevyissä tuulissa jaksoivat sinnitellä kaksi pitkää, 50 M ja 70 M siirtymäkilpailua, enimmillään yli 20 tuntia!
Matkagrupp pääsi hieman helpommalla, kun emme osallistuneet ratakilpailuihin eikä meille siirtymilläkään otettu aikoja. Kaikissa etappisatamissa osallistuimme toki yleiseen seurusteluun ja iltaisin hauskanpitoon. Matkagruppiin osallistui Suomesta viisi venekuntaa; Hoskilta s/y Aino, Navigateur, Nitouche II ja Wenla IV sekä Tampereelta Pinja. Paikallisia veneitä oli seitsemän.
Päiväohjelmana Matkagruppilla oli Haapsalussa American Summer Meet, jossa kymmenittäin upeiksi puleerattuja vanhoja jenkkirautoja lipui hiljalleen paraatissa pitkin pääkatua. Renkaanpoltto ja kiihdytyskilpailut on nyttemmin siirretty Kiltsin lentokentälle.
Köiguste on tavallisesti luonnon keskellä oleva satama, jonne tullaan kuuntelemaan hiljaisuutta. Nyt satakunta purtta täyttivät Marinetekin laiturit ja iltaisin John’s Place ravintolassa soitto raikui ja valot paloivat aamutunneille saakka. Päiväseltään oli mukava löytää puolen peninkulman päästä Asvan viikinkikylä ja seikkailupuisto, jossa riittää puuhastelua ja moniin eläinlajeihin tutustumista koko perheelle.
Kuressaaressa vierailimme Piispanlinnassa ja teimme johdetun ekskursion kaupungin keskustassa olevaan Pöide Pruuli Koda pienpanimoon. Entisen sähkölaitoksen hallissa saimme maistella puolta tusinaa erilaista käsityöolutta, joissa pullojen etiketit ovat jo valmiiksi vinossa. Tuliaisostoksemme tuotiin illaksi nimetyissä laatikoissa satamaan.
Pärnun päättäjäisiin oli pitkä purjehdus, mutta illan pimetessäkin rib-veneet saattelivat nimetyille laituripailoille. PJK:n Klubihuoneessa esittelin ryhmällemme puukehyksistä ilmavalokuvaa Hoskin satamasta Uivan näyttelyn aikaan. Taulun olimme luovuttaneet 100-vuotislahjana vuonna 2006 peräti 20 venekunnan voimin. Myös kahden PJK:n suomalaisen kunniajäsenen valokuvat roikkuvat seinällä: HSK:n Rauno Alatalo ja NJK:n John Jansson, joka hankki Köigusten sataman jo vuonna 1999.
Regatan järjestelyt ovat aina huippuluokkaa, kiitos monien talkoolaisten ja hyvien sponsoreiden. Katetuissa ohjelmalavoissa jaetaan runsaat palkinnot, bändit soittavat iltaisin ja virvokkeita on tarjolla jäämurskan seassa. Aitauksia tai järjestysmiehiä ei tarvita ja tunnelma on rento. Trakkereiden avulla voi veneiden sijoituksia seurata kotisivuilla. Ylimääräiset venevarusteet kulkevat rekan kyydissä ennakkoon aina seuraavaan satamaan. Kilpailijoiden ja tukijoukkojen yhdessäolo reilun viikon aikana on kyllä hieno ja yhteisöllinen kokemus.
HSK 125 ÅR -juhlakirjoja oli ilo ja kunnia luovuttaa koko porukan signeeraamana kaikille satamamestareille: GHM:n Valdo Kivi, Köigusten Niklas Jansson ja Kylli Akkerman, Kuressaaren Oskar Jögi ja Pärnussa HSK:n kutsutuille PJK:n jäsenille, Jyri Grigorjev, Mati Hool ja Peeter Volkov. PJK:n päätösseremonioissa saimme vielä onnitella ystäviämme Mati Hoolia ja Egon Elsteinia, jotka 51 vuotta vanhalla Taurus-luokan puisella Pinta veneellä voittivat kaksi ratakilpailua. Mati ja moni vanha tuttumme olivat kilpailemassa Muhu Väina Regatassa vuonna 1991, jolloin 17 Hoskin purtta saivat ensimmäisen kerran olla mukana, Moskovan erikoisluvalla, ehkäpä jo silloin alustamassa nykyistä Matkagruppia…
Latvian satamat Riianlahden pohjukassa
Pärnun päättäjäisten jälkeen porukkamme alkoi hajaantua. Seuraava tapaaminen olisi reilun viikon kuluttua ICCY Kuressaaressa. Leppoisissa suvituulissa lähdin siis myötäpäivään kiertämään Riianlahden pohjukkaa.
Kuivizi on lähinnä rajaa. Kaikilta tuulilta suojainen satama, ilman historiaa, lähinnä camping-alue.
Salacgrivassa on uusi ponttoni ja iso Buro-palvelutalo. Pieni kalastuskaupunki, jonka jokisuistossa löytyy pyyntisiltoja.
Skultessa on kaksi uutta ponttonia aisoilla ja pieni palvelutalo heti ensimmäisessä mutkassa. Betonoitu joen reunus nostattaa ristiaallokkoa länsituulilla. Vanha metalliponttoni on paikallisten käytössä ja perällä on edelleen kalastajien valtakunta ja ”aikakone” vuosikymmenten taakse.
Riian keskustassa tuttu Andrejostan satama ei ole enää käytössä, vaan on kiinteistöjalostuksen kohteena.
Daugava joen länsipuolella sillan kupeessa Kipsalassa on uusi City Yacht Club -vierassatama.
Port Jurmalaan ei enää pääse mereltä, kun Lielupe joen vuoden 2016 ruoppauksen jälkeen hiekat ovat taas madaltaneet jokisuistoa.
Enguren sisääntulo ruopattiin ja levennettiin vuonna 2020, jolloin vanha kelluva parakkirakennus hinattiin Riikaan ja uusi pitkä ponttoni poijuilla asennettiin. Enguressa on aktiivista junioripurjehdusta ja kehityssuunnitelmia satamalle on edelleen.
Mersrags on taantunut, sillä idänpuoleiset ponttonit on poistettu ja palvelutalo suljettu. Joen länsipuolella on uusi Kurland YC ja uusi isompi palvelutalo. Kylkipaikkoja on muutamalla veneelle. Vierailijoita ei näkynyt.
Roja on kehittynyt, uudet ponttonit aisoilla ja kylkipaikoilla joen itäreunalla. Siistejä sinisiä troolareita on joenpenkassa enää puolet entisestä. Uutuutena puolestaan on iso sininen possu-patsas, joka näkyy pitkältä hiekkarannalta ulapalle. Kannattaa myös löytää Roja Muzeijs, jossa kerrotaan kalastuksesta ja merenkäynnistä.
Latviasta viedään huomattavasti puutavaraa ja ehkä yllättävää kyllä Suomeenkin tuodaan kuitupuuta ja haketta. Latvia nousikin viime vuonna ykkösmaaksi Suomen metsäteollisuuden tuonnille. Näitä puu- ja hakekasoja kohden on helppo suunnistaa Salacgrivan, Skulten, Mersragsin ja Rojan satamien sisääntuloissa.
Ruhnun saari
Virolle kuuluva Ruhnu on lähes keskellä isoa Riianlahtea, joka on pystysuunnassa tuplasti Suomenlahden kokoinen. Täällä purjehtijan paratiisissa on maailman suurin tuuli-ikkuna, 360 astetta. Sopivaa tuulta löytyy siis Viron tusinaan satamaan tai Latvian kahdeksaan.
Ruhnussa Ringsun satamaa parannettiin heinäkuussa rakentamalla 60 metriä lisää aallonmurtajia sisääntulon suulle. Suojaisen sataman vieressä uudistunut Ylves körts tarjoilee kelpo annoksia, ja vuonna 1877 rakennetun punaisen tuletornin tyvessä on uusi ja toimiva Kordon Ruhnu mehtäbaari, ilman seiniä ja ovia. Liise Talulla on kahvila ja upeita olkikattoisia rakennuksia. Vierekkäiset kirkot, Pyhän Magdalenan puinen 1600 luvulta ja kivinen 1912, ovat juuri kunnostettuina avattu uudelleen.
