20.05.2024

Meren opit tukevat kasvua

Teksti: Juho Peltonen 

Jokainen purjehtija tietää, että lajin parissa saa hienoja kokemuksia ja ystävyyssuhteita. Meren opetuksia voi soveltaa myös hyvinvoinnin ja yhteiskunnalliseen osallisuuden edistämiseen. Merivalmennushankkeet Meriheimo, Venda ja Jiippi ovat auttaneet haavoittuvassa asemassa olevia nuoria aikuisia etsimään uutta suuntaa mereltä. 

Vesillä on opittu aikojen alusta saakka, mutta systemaattista pedagogiikkaa purjealusten kansilla on tiettävästi harjoitettu ainakin kahdeksan vuosikymmen ajan.  

Elämyspedagogiikka ja seikkailukasvatus saivat alkusysäyksen Kurt Hahnin pohdinnoista.  Saksalaissyntyinen kasvatusfilosofi kantoi huolta nuorten kunnon heikentymisestä ja aloitekyvyn puutteesta. Rousseaun, Platonin ja Goethen ajatuksista ammentanut Hahn päätteli asiantilan johtuvan teollistuvan maailman vitsauksista: arkiliikunnan helpottumisesta, käden taitojen unohtumisesta ja muistin sekä mielikuvituksen kaventumisesta. 

Lääkkeeksi Kurt Hahn esitti toimintaa, yhteisöllisyyttä, kokemuksia ja emootioiden herättelyä. Natsi-Saksassa juutalaissyntyisen Hahnin teeseille ei ollut kysyntää, ja hänet karkotetiin Englantiin. Hahnin ja historianopettaja Jim Hoganin yhteistyön hedelmänä käynnistyi Outward Bound -koulu Walesin Aberdoveyssä 1940-luvulla. Siellä opiskeltiin merenkulun taitoja, mutta pontimena ei ollut yksinomaan purjehduksen opettelu vaan merellä saatujen taitojen kasvattava vaikutus. 

Nykyisin seikkailukasvatusta kuvataan toimintana, joka tapahtuu usein luontoympäristöä hyödyntäen ja jolla pyritään luomaan kokemuksia, jotka tukevat yksilön kasvua. Suomessa seikkailukasvatusta voi opiskella mm. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. 

Strukturoitua seikkailua 

Merellä toteutettavaa seikkailukasvatuksen muotoa kutsutaan merivalmennusmenetelmäksi (Sail Training). Suomen Purjelaivasäätiö on toteuttanut merivalmennuksia yli puolen vuosisadan ajan. Se oli käynnistämässä Meriheimo-hanketta yhdessä Y-Säätiön kanssa.  Meriheimon innoittamana virisi Venda-hanke, jossa merivalmennusten rinnalle lisättiin muuta seikkailutoimintaa ja yksilöohjauksia. Hankkeen päätoteuttajaksi tuli Valo-Valmennusyhdistys, jonka keskeisin tehtävä on haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tukeminen.

Vuoden 2023 toukokuussa aloittanut Jiippi jatkaa Vendan vanavedessä, mutta meren opetusten ja seikkailun lisäksi hankkeessa etsitään joustavia väyliä työhön ja opintoihin. 

Kesäkaudella toiminnan painopiste on vesillä, talvikaudella haasteita tarjoavat pimeys ja kylmyys. Retkeillessä pohditaan omaa luontosuhdetta ja luonnon terveysvaikutuksia erilaisten harjoitteiden avulla.

Yksi tavoite on ohjata nuoria itsenäiseen retkeilyyn. Ohjaajana toimiva Risto Saarela kertoo, että monelle tulee yllätyksenä, kuinka helposti saariston helmet ovat saavutettavissa. 

-Harjoittelemme retkelle valmistautumista, paikan valitsemista, oikeiden varusteiden käyttöä sekä keinoja miten niitä hankkia edullisesti tai jopa ilmaiseksi. 

Saarela on taustaltaan sekä eräopas että sairaanhoitaja. Hän korostaa ennakoinnin merkitystä turvallisen retkeilyn perustana. 

-Harjoittelemme suunnistamista ja pohdimme, millaista ravintoa on hyvä ottaa mukaan ja miten ruokaa valmistetaan retkikeittimillä, avotulella tai retkitermosta apuna käyttäen.  Treenaamme ensiaputaitoja maastossa ja tutustumme erilaisiin yöpymisvarusteisiin ja muotoihin. Purjealusten lisäksi olemme yöpyneet teltoissa, laavuilla, riippumatoissa ja autiotuvissa.

Alexanna Mantsinen kertoo sosiaalisen ympäristön aluksella olleen toisinaan haastava kokemus, kun matkassa oli erilaisia miehistöjä ja käytäntöjä. 

Myrskyt omista asenteista

-Olen aika vauhdikas tyyppi, sellainen, joka pomppii lattiasta kattoon.  Mutta meri vetää hiljaiseksi, vaikeina aikoina pelkkä meren katsominekin on antanut voimia, kertoo Alexanna Mantsinen, 29, joka törmäsi kolme vuotta sitten sosiaalisessa mediassa Venda-hankkeen mainokseen.  

Mantsinen halusi päästä vesille ja ennen kaikkea kokea jotakin, joka todella tuntuu joltakin.   

-Ajattelin, etten kuitenkaan pääse mukaan. Täytin sen kaavakkeen silti, kun eri ollut muutakaan tekemistä. 

Heti alkuhaastatteluissa kerrottiin, että toiminta voi tuoda paljonkin haasteita, seikkailukasvatukseen kuuluu olennaisesti mukavuusalueelta poistuminen. 

-Sitä se todella on ollutkin, mutta tiesin kyllä, mihin lähdin.  

Itse purjehduksen oppiminen on sujunut ohimennen ja helpostikin, koska toiminnoissa ei ole painetta suoriutua vaan ne perustuvat rentoon yhdessä tekemiseen. Hän viihtyi hyvin kovassakin merenkäynnissä eikä potenut merisairautta. 

Mantsinen naurahtaa, että kovimmat myrskyt nousivat omista asenteista ja henkisistä rajoitteista.  

– Pitkillä purjehduksilla arki katoaa. Neljäs päivä on usein vaikein. Onhan se vähän perseestä, kun ei enää jaksa kuunnella edes omia juttujaan. Mutta ne muutkin siellä ovat samassa tilassa, eikä siellä voi esittää mitään, tärkeintä on itsensä ja toisten hyväksyminen. 

Seikkailukasvatukseen kuuluu ryhmäyttäviä harjoitteita ja reflektiota, jonka avulla toiminnassa opitut asiat siirtyvät arkeen. Näitä voivat olla esimerkiksi omien voimavarojen tai avuntarpeiden kohtien tunnistaminen sekä epävarmuuden sietäminen. 

Somesta aalloille

Oli aurinkoinen kesäpäivä, kun 27-vuotias Emilia Översti astui ensimmäistä kertaa purjeveneeseen. Kapteeni ja ohjaajat selittivät, miten kunkin tulee veneessä toimia. Pian vene alus irtaantui laiturista ja Översti oli kiskomassa paksuista köysistä. Tuuli tarttui kahvelipurjeeseen, jota koristi punainen luotsiraita. Hankkeen käytössä oleva vene oli liki 100 vuotta Överstiä vanhempi, Colin Archerin piirtämä luotsikutteri Pitkäpaasi. 

Suomen Merimuseon kokoelmiin kuuluva maailman valtameret kiertänyt Pitkäpaasi on käyttöentisöity vuosituhannen vaihteessa. Se toimii liikkuvana museoaluksena ja välittää siten merenkulun oppeja ja perinteitä uusille polville. Pitkäpaadessa on yhteensä viisi purjetta mutta ei ensimmäistäkään rullapurjetta, vinssiä tai nykyaikaista lukkoa, joten opiskeluaineistoa riittää. 

Oppia tuli heti ensimmäisellä reissulla. Aamulla sää oli toinen, taivas harmaa, satoi vettä ja tuuli navakasti. 

-Sain kokea kaikki lajin sävyt ensimmäisellä reissulla. Vene keikkui ja natisi mutta kesti rajun tuulen ja aallokon. Kokemus oli todella vapauttava, kun tultiin viimein sateen saattelemana rantaan, Översti kertoi. 

Vain muutamaa kuukautta aiemmin Emilia Översti oli löytänyt itsensä tilanteesta, jossa hänellä ei ollut juuri mitään mielekästä tekemistä.  

– Nettiä selaamalla löytyi Jiippi. Heitin hakemuksen sisään, enkä ole päivääkään katunut. Olen saanut myös uusia ystäviä. 

Osallistavaa tutkimusta 

Kehityshankkeissa tehdään yleensä seurantatutkimusta. Vendassa ja Jiipissä arviointi on kulkenut toiminnan rinnalla ja kehittynyt sen tarpeiden mukaan. 

Y-Säätiön tutkimuspäällikkö Saija Turunen vastasi hiljattain valmistuneesta Venda-hankkeen tutkimuksesta.  Hankkeessa kerätyn numerotiedon lisäksi keskiöön nostettiin osallistujien kokemuksia. Haastattelujen lisäksi aineistoa saatiin myös jokaisen purjehduksen jälkeen lokikirjamaisista ja puolistrukturoiduista ”Purjehtijan muistelmat” -lomakkeista sekä ohjaajien haastatteluista. 

Saija Turunen kuvaa monen osallistujan lähtötilannetta haastavaksi. 

– Alkuhaastatteluissa käytettiin erilaisia, muissa tutkimuksissa käytettyjä hyvinvointimittareita. Tulos oli kaikilla osa-alueilla huomattavan alhainen. 

Taustalla oli yksinäisyyttä ja erilaisia lapsuuteen asti ulottuvia kielteisiä kokemuksia. Vastauksissa mainittiin terveysongelmia, vahva ulkopuolisuuden kokemus ja tarve saada aitoja kokemuksia sekä ylipäätään kuulua johonkin. Erityisen pysäyttävää oli monen osallistujan todella heikko käsitys omista kyvyistään.

– Mietin, mitä ihmettä näille ihmisille on tapahtunut tai mitä jäänyt tapahtumatta. Moni koki, ettei osaa eikä tiedä yhtään mitään. 

Purjehdukset ravistelivat monen minäkuvaa. Erityisen vaikuttavaksi koettiin operointi kuunari Helenalla. Koulutusaluksella riittää tekemistä kannella ja kabiinissa, mutta keneltäkään ei odoteta ennakko-osaamista. Kaikki toimivat omien kykyjen ja taitojen rajoissa, lopullinen vastuu on ammattimiehistöllä. 

Moni nuori koki merellä saadun positiivisen palautteen jopa liiallisena. Yksi osallistuja tiivisti kokemuksen osuvasti.

– Jos olet koko elämäsi kuullut, ettet osaa mitään ja sitten siellä purjehduksella koko ajan kiitellään, alkaahan se tuntua valheelliselta.   

Kuunari Helenalla purjehtii yleensä 20-30 henkilöä. Miehistö koostuu Stafin ammattilaisista ja vapaaehtoisista. 

Opintoja ja rohkeutta

Sittemmin Emilia Översti on päässyt vesille myös liki 40-metrisellä Kuunari Helenalla ja pienillä kajakeilla. Haaveissa siintää omatoimisin veneilyharrastuksen aloittaminen heti, kun resurssit riittävät. 

Översti on käynnistänyt myös opinnot osana Jiippiä. Hankkeen osallistujat voivat suorittaa halutessaan ammatillisen tutkinnon osina yhteistyössä Taitotalon kanssa. Suoritukset voidaan myöhemmin hyväksyä osaksi muidenkin oppilaitoksen tutkintoja. 

Emilia Översti valitsi liiketalouden perustutkintoon kuuluvan markkinointiviestinnän tutkinnon osan. Opintosisällöt koostuvat hankkeessa tehdyn nuorisovaihtomatkan viestinnästä. Översti pitää tutkinnon osan sisältöjä kiinnostavina ja tarpeellisia työelämän kannalta. 

Tutkija Turuseen teki vaikutuksen nuorten rohkeus lähteä mukaan. 

– Mikä on se viimeinen sysäys, joka saa vuosikausiksi pelaamaan jämähtäneen nuoren lähtemään merelle vieraan porukan kanssa, hän pohtii. 

Palautteen perusteella ainakin yksi tekijä vaikuttaa huomionarvoiselta: jokaista reissua ennen järjestetään 2-3 ennakkotapaamista, joilla tutustutaan porukkaan ja alukseen ja sovitaan kirjallisesti pelisäännöistä. Yksi niistä on ehdoton: ketään ei syrjitä. 

Saadut kokemukset viittaavat siihen, että merivalmennukset ja muut seikkailutoiminnan mekanismit voivat voimistaa yksilön uskoa omiin kykyihin ja kasvattaa sosiaalista pääomaa. Turunen jalkautui välillä myös hankkeen arkeen. Hän pitää toiminnassa havaitsemaansa muutosta silminnähtävänä.  

– Kohtasin osallistujien järjestämissä pikkujouluissa ja hankkeen loppuseminaarissa samoja nuoria, jotka ovat pari vuotta aiemmin kertoneet, etteivät uskalla poistua kotoa. Nyt he ohjasivat tiiminä leikkejä ryhmille ja vetivät puheenvuoroja asiantuntijoiden rinnalla seminaarin lavalla. Kyllä sellainen koskettaa. 

Alexanna Mantsinen kertoo sosiaalisten verkostojensa kasvaneen.  Mereltä on löytynyt myös kumppani. 

– Nykyisin mulla on terveempi kuva omista taidoistani, maailmasta ja ihmisyydestä. Seikkailukasvatuksessa ehkä parasta on se, että se on turvallista seikkailua: voit heittäytyä ja luottaa, että joku ottaa kiinni. 

Venda-hankkeen tutkimusraportti on luettavissa täältä.

Jiippi – seikkailua ja ohjausta myötätuulen

  • Hanke on suunnattu pääkaupunkiseudulla asuville 18–35-vuotiaille nuorille aikuisille, jotka ovat vailla työ- tai opiskelupaikkaa tai joilla on muista syistä kasautuneita haasteita
  • Hankkeeseen osallistuu vuosina 2023-2026 yhteensä 90 nuorta
  • Toteuttajaorganisaatiot ovat Y-säätiö ja Valo-valmennusyhdistys 
  • Jiippi on Euroopan Unionin osarahoittama hanke 

Jiippi tarjoaa osallistujille:

  • Monipuolista seikkailutoimintaa
  • Purjehduksia, erilaisia luontokokemuksia ja retkeilyä
  • Veneily- ja purjehduskoulutusta ja ohjausta harrastamisen piiriinVertaistuellisen yhteisön 
  • Opastusta omatoimiseen retkeilyharrastukseen 
  • Ilmaisutaitoharjoituksia
  • Sopivaksi räätälöitynä opiskelun ja työllistymisen matalan kynnyksen väyliä  
  • Mahdollisuuden suorittaa ammatillisen tutkinnon osia
  • Ikkunan auki Eurooppaan: marraskuussa 2023 toteutui 13 osallistujan nuorisovaihtoviikko Ranskan Redoniin
  • Yhdessä toteutettavaa viestintää ja arviointia