08.06.2023

Juhani Kaskeala Hoskilaisessa: Mare Sovieticumista on tullut Mare Nato

Puolustusvoimain entinen komentaja, amiraali Juhani Kaskeala pitää Itämerta Ukrainan sodasta huolimatta turvallisena merialueena. Veneilijän ei silti kannata lähteä Venäjän aluevesien tuntumaan eikä Saimaan kanavan Venäjän osuudelle.

”Kyllä siellä on mahdollisuus joutua jonkinmoisen kiristyksen välineeksi ja kiusanteon kohteeksi. Esimerkiksi erilaisiin tekosyihin vedoten saattavat rajavirkailijat ottaa veneen Viipurin satamaan seisomaan. Minkäänlaisia turhia provokaatioita ei pidä lähteä tekemään etenkään juuri nyt”, Kaskeala sanoo Hoskilainen-lehdessä.

Wikipediasta saa vaikutelman, että Juhani Kaskeala on kotoisin Kuopiosta, mutta hän ei ole koskaan asunut kaupungissa.

”Kävin vain syntymässä Kuopiossa, mutta asuin jo varhaislapsuudessa meren äärellä. Ensin perheemme asui Vaasassa, josta tulivat ensimmäiset purjehduskokemukset. Myöhemmin asuimme Suomenlinnassa”, Kaskeala evästää.

Suomenlinnaa Kaskeala pitää henkisenä kotinaan, alkoihan siellä hänen opintiensä kansakoulussa. Meri toi leivän moneen saarella asuvaan perheeseen. Merisotakoulu sijaitsi Suomenlinnassa, Museovirasto oli yksi saaren työnantajista ja Valmetin telakka tarjosi työtä. Meri oli lähellä, ja siihen liittyvät harrastukset yhdistivät saarelaisia.

”Suomenlinnassa oli sattunut useita hukkumisia. Jopa niin ikävästi, että samasta perheestä hukkui 2 poikaa, toinen vesillä, toinen vajosi jäihin. Siksi lastensa turvallisuudesta huolestuneet vanhemmat päättivät vuonna 1957 perustaa meripartiolippukunnan, joka sai nimekseen Suomenlinnan Merisudet. Merisusissa minäkin sain ensimmäiset oppini veneily- ja navigointitaitoihin sekä jäillä liikkumiseen.”  

Merisotakoulu tuki vahvasti lippukunnan perustamista. Kaskealakin pääsi ensi purjehduksilleen Merisotakoulun kuutosella, jonka nimi oli Klara Stjärnan. Vene purjehtii vieläkin, mutta se on yksityisomistuksessa. Myöhemmin purjehdusharrastus jatkui pienemmillä venetyypeillä kuten Vikloilla, Lightningeilla ja kansanveneillä.

”Ei ole ihme, että Suomenlinnan ympäristö ja harrastukset kannustivat nuoria merellisiin ammatteihin. Monesta kansakoulun luokkatoveristani tuli meriupseeri, merikapteeni tai laivanrakennusinsinööri.”

Jo 14-vuotiaana Kaskeala pääsi kansimieheksi puolustusvoimain yhteysalukselle Axel von Fersenille. Kaikki lukioluokkien kesät kuluivat Suomen rannikon merenmittauksessa luotausveneen kuljettajana. Niin alkoi hänen merimiesuransa.

”Olin niin innostunut hommasta, että taisinpa joskus myöhentää koulun aloittamista pitkälle syyskuulle.”

Ja niin kuin me hyvin tiedämme, tästä merimiehestä tuli myöhemmin merkittävä ja kuuluisa sotilas – puolustusvoimain komentaja.

“Venäjä on menettänyt Neuvostoliiton aikaisen merenherruutensa Itämerellä. Sen laivasto on enää murto-osa entisestään. Silti sen kykyä häiritä lännen meriyhteyksiä, energia- ja tietoverkkoja ei pidä aliarvioida.”
Juhani Kaskeala

Onko Itämerellä turvallista veneillä?

Veneilijöitä saattaa askarruttaa Itämeren turvallisuustilanne Ukrainan sodan vuoksi. Moni ehkä miettii, voisivatko venäläiset häiritä veneilijöitä tai voisiko jokin vaaratilanne sattua omalle kohdalle.

Helsingfors Segelklubbin (HSK) jäsen kertoo tarkkailevansa veneliikennettä normaalia tarkemmin:

”Kyllä se sen verran mietityttää, että tulee ehkä tarkkailtua mielenkiintoisesti käyttäytyviä veneitä ja laivojakin vähän entistä tarkemmin. Jos suoranainen sota laajenee Itämerelle, niin siinä on sitten oksat pois ja veneilijöiden tulee varmaan paeta paikalta minkä pääsee. Tosin – miksi ihmeessä Venäjä lähtisi toteuttamaan jotain vihollisuuksia juuri kesäaikaan, kun merellä on jokunen kymmenentuhatta veneilijää ja mökkiläistä. Vaan eipä noista ikinä tiedä.”

“Itämeren tilanne ei ole tällä hetkellä hälyttävä. Veneilijöiden kannattaa silti pitää turvallista etäisyyttä Venäjän aluevesiin ja venäläisiin sota- ja valtionaluksiin myös kansainvälisillä vesillä. Provokaatioilta välttyy varmasti, kun veneilee pääsääntöisesti omilla ja muiden Itämeren rantavaltioiden aluevesillä”, Kaskeala rauhoittelee.

Kantaansa hän perustelee Suomen parantuneella ulko- ja turvallisuuspoliittisella asemalla. Suomesta tuli Naton jäsen huhtikuun alussa. Itämeren kansalliset aluevedet ovat joko Nato-liittolaisten tai Ruotsin hallussa lukuun ottamatta Suomenlahden itäistä pohjukkaa ja Kaliningradin rannikkoa. 

Neuvostoliiton hajoamisen ja Naton laajenemisen myötä entisestä Mare Sovieticumista on Kaskealan mukaan tullut Mare Nato.

“Venäjä on menettänyt Neuvostoliiton aikaisen merenherruutensa Itämerellä. Sen laivasto on enää murto-osa entisestään. Silti sen kykyä häiritä lännen meriyhteyksiä, energia- ja tietoverkkoja ei pidä aliarvioida.”

Venäjän valmiudesta hybridisodankäyntiin on saatu jo ensimerkit kaasuputkiin kohdistetuissa hyökkäyksissä. Suomi on täysin riippuvainen Itämeren kautta kulkevista meri- ja viestiliikenneyhteyksistään. Ei ole poissuljettua, etteikö Venäjä voisi nurkkaan ahdistettuna ryhtyä häiritsemään tai sabotoimaan niitä. 

HSK:n jäsen muistuttaa miten tärkeää on pystyä navigoimaan myös paperikartalla:

”GPS-häirintä etenkin itäisellä Suomenlahdella pitää ottaa tosissaan ja olla koko ajan valmis siirtymään navigoimaan paperikartalla. Kerran olen jo joutunut tämän kokemaan. Maisemaa pitää verrata siihen mitä plotterilla näkyy. GPS-häirintä voimistuu pikkuhiljaa ja siirtää paikkaa enemmän ja enemmän vääräksi, et välttämättä edes huomaa, että GPS näyttää ihan väärin.” 

”Venäjältä olisi raju veto, jos se alkaisi kansainvälisillä vesillä fyysisesti häiritsemään tai pidättämään yksittäisiä veneilijöitä. Kyseessä olisi hyvin vakava kansainvälisen merioikeuden ja lippuvaltion suvereniteetin loukkaus.”

Saimaan kanavalle ei haluta mennä

Vaikka Saimaan kanava avattiin vesiliikenteelle toukokuun alussa niin monikaan veneilijä ei halua lähteä kanavalle. 

Lähes puolet kanavan alueesta sijaitsee Venäjältä vuokratulla alueella. Jo entuudestaan, rauhankin aikana ovat veneilijät joutuneet kokemaan venäläisten rajavirkailijoiden ”hankaluutta”, mikä on näkynyt mm. tunteja kestävinä rajatarkastuksina. 

Huonoista kokemuksistaan kertoo HSK:n jäsen:

”Olen liikkunut Venäjän vesillä paitsi Saimaan kanavalla monta kertaa myös mm. Koivistolla ja Pietarissa. Venäjän viranomaisten kanssa on ollut joka kerta jotain hankaluutta paitsi satamissa myös merellä. Ja tämä siis ennen sotaa. Jos nyt sodan aikana joutuisi Venäjän viranomaisten kynsiin niin huh huh.” 

Saimaan kanava on Kaskealankin mielestä oma tapaus ja poikkeaa muusta Itämeren tilanteesta. Jo kylmän sodan aikana oli Saimaan kanavalla huviveneilijöiden pidätyksiä.

”Kyllä siellä on mahdollisuus joutua jonkinmoisen kiristyksen välineeksi ja kiusanteon kohteeksi. Esimerkiksi erilaisiin tekosyihin vedoten saattavat rajavirkailijat ottaa veneen Viipurin satamaan seisomaan. Minkäänlaisia turhia provokaatioita ei pidä lähteä tekemään etenkään juuri nyt.”

Hyvä valvonta tuo turvallisuutta Itämerelle

Suomen viranomaiset ovat jo vuosikymmeniä harjoittaneet merivalvontayhteistyötä, jonka seurauksena kyetään muodostamaan yhteinen ja tarkka meritilannekuva Suomen omilta merialueilta ja osin myös kansainvälisiltä vesiltä. METO-yhteistyön osapuolia ovat Merivoimat, Rajavartiolaitos ja Väylävirasto. Pari vuosikymmentä vuotta sitten aloitettiin meritilannekuvan vaihto myös Ruotsin kanssa. 

Koko Itämeren kattava yhteinen meritilannekuva muodostetaan niin kutsutussa SUCBAS-yhteistyössä (Sea Surveillance Co-operation Baltic Sea), johon osallistuvat kaikki Itämeren rantavaltiot paitsi Venäjä. 

SUCBAS-yhteistyön tärkein osa on osallistujamaiden kesken ympärivuorokautisessa operatiivisessa käytössä oleva kansainvälinen meritilannekuvajärjestelmä, jonka käyttö tukee tehokkaasti Itämeren alueen meritilannekuvan muodostamista.

SUCBAS-yhteistyön kautta saadut tiedot vieraiden valtioiden alusten liikkeistä ovat tukeneet Merivoimien alueellisen koskemattomuuden valvonnan suorittamista. Saatujen ennakkotietojen perusteella on kyetty suuntaamaan merivoimien ja muiden aluevalvontaviranomaisten resursseja tehokkaammin tunnistus- ja kuvaustehtäviin. Yhteistyö on lisännyt merkittävästi tilannetietoisuutta koko Itämeren alueella kaikkien osallistujamaiden keskuudessa.

”Tiedämme Tanskan salmista alkaen niin ammattiliikenteen kuin huviveneilijöiden liikkeet kohtuullisen tarkasti. Meillä on lisäksi todella hyvä meriliikenteen valvonta- ja ohjausjärjestelmä, joka perustuu Vessel Traffic Service- eli VTS-keskuksiin Turussa, Helsingissä ja Lappeenrannassa sekä niitä tukeviin rannikkoradioasemiin”, Kaskeala sanoo. 

Jos veneilijä joutuisi häirinnän tai kansainvälisen konfliktin keskelle Itämerellä rientävät viranomaiset pelastamaan.  

”Merivartiostojen tehtävänä on auttaa normaalioloissakin, joten tietysti veneilijä pyrittäisiin ohjaamaan tai hakemaan kriisitilanteesta pois.” 

Rannikkoradioasemat Turku ja Helsinki välittävät veneilijöille viranomaistiedotteet meriliikennettä uhkaavista tilanteista VHF-radion hätä- ja kutsukanavalla 16 sekä myös HF-taajuuksilla.

”Huvialuksille tieto uhkaavista tilanteista ei tule välttämättä niin nopeasti kuin ammattiliikenteelle. Konfliktitilanteissa myös GPS-systeemeitä mahdollisesti häiritään. Huviveneilijän kannattaakin seurata VHF:n lisäksi uutisointia – mitä maailmassa tapahtuu.”

Venäläisiä aluksia on tavallista vähemmän liikenteessä 

Mediassa on ollut paljon esillä Itämerellä liikkuvat ns. haamutankkerit. Pitääkö veneilijän olla huolissaan haamutankkereista tai ylipäätään rahtiliikenteestä Itämerellä?

”Venäläisten tankkereiden määrä on Ukrainan sodan ja Venäjään kohdistettujen sanktioiden vuoksi takia vähentynyt. Tämä johtuu siitä, että länsimaiset vakuutusyhtiöt eivät enää myönnä venäläisille öljykuljetuksille vakuutuksia. Eurooppa on laittanut sanktioiden piiriin ostot Venäjältä ja siksi venäläisillä laivoilla ei tällä hetkellä saa oikein kuljettaa mitään.”

Venäjä on ryhtynyt käyttämään öljykuljetuksiinsa entistä enemmän ns. mukavuuslippulaivoja. Mukavuuslippulaiva on rekisteröity muun kuin kotivaltion lipun alle esimerkiksi verotuksen ja palkkakustannusten vuoksi tai valtion sääntelyn välttämiseksi. Tällaista toimintaa Venäjä on harjoittanut jo ennen sotaa. ”Haamutankkereita” on siis liikkunut jo pitkään.

Itämeren öljykuljetuksissa käytettävien alusten vaatimuksena on rakenteellinen kaksoispohja. Kaksoispohjasta huolimatta mukavuuslippulaivat ovat riski huonokuntoisuutensa ja miehistöjen heikon koulutustason vuoksi, eivätkä Venäjän niille hankkimat vakuutukset ole missään tapauksessa riittävät. 

“Valitettavasti joitakin Euroopan Unionin lippuvaltioita osallistuu yhä Venäjän öljy- ja kaasukuljetuksiin Itämerellä riittämättömästä vakuutussuojasta huolimatta. Tilanteeseen lienee tulossa korjaus vuoden loppuun mennessä sanktioiden kiristämisen myötä.” 

Kaskeala ei ole myöskään yllättynyt huhuista venäläisistä tutkimusaluksista. 

”Venäläiset ovat aina kartoittaneet Itämerta ja sen vedenalaista infrastruktuuria, joten tämäkään ei ole minulle uusi asia. Meillä on onneksi hyvä tuntuma venäläisten toimintatavoista ja -kyvyistä. Merkittävä osa venäläisistä tutkimusaluksista on rakennettu ja varusteltu Suomen telakoilla.”

Veneilijän ei siis tarvitse sotatilanteen vuoksi olla erityisen huolestunut Itämeren meriliikenteestä. Venäjän laivasto liikkuu Itämerellä entistä vähemmän, koska sen merivoimien toiminnan painopiste on Mustallamerellä. 

”Tavallaan voidaan ajatella, että Itämerellä on nyt rauhallista sodan riehuessa muilla merialueilla. Valvontakin on helpompaa, kun aluksia on vähemmän liikenteessä.”

Kesä kuluu golfaten ja mökillä

”Johtuu ehkä ammatistani, että minulla ei ole ollut omaa purjevenettä. Lähipiirissäni on kyllä ollut muun muassa Swan-veneitä, joilla olen päässyt purjehtimaan. Minulle on usein langennut navigaattorin rooli.”

Pari vuotta sitten myytiin Kaskealan perheen omistuksessa ollut vene, amerikkalaisen raputroolarin rungolle tehty Ranger Tug -tyyppinen, kymmenmetrinen hyvin varustettu moottorivene. Rangerilla Kaskealat veneilivät aina vapusta marraskuulle asti. Yksi reissuista ulottui Saimaan kanavalle, joka oli pariskunnalle uusi kokemus. 

”Yhdistimme Reija-vaimoni kanssa veneilyn ja golfin. Meillä oli bagit mukana veneessä ja golfasimme Saaristomeren, Suomenlahden ja Saimaan rannikoiden kentillä Uudestakaupungista Mikkeliin. Esimerkiksi Kakskerran Harjattula Golfissa veneen saattoi kiinnittää aivan ykkösgreenin viereen.” 

Veneen myymisen jälkeen kesät ovat kuluneet golfin parissa ja mökillä perheen seurassa.

Niin tämäkin kesä. 

Juhani Kaskeala on eläkkeellä oleva suomalainen amiraali.. Hän toimi Suomen puolustusvoimain komentajana 2001-2009. Ennen puolustusvoimain komentajuutta Kaskeala toimi lukuisissa tehtävissä puolustusvoimissa ja muun muassa presidentti Mauno Koiviston adjutanttina. Hän on toiminut myös kansainvälisissä tehtävissä, kuten sotilasasiamiehenä Lontoossa, Haagissa ja Brysselissä.

Kaskeala oli myös Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n (SPV) ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 2011 – 2012.

Artikkeli on julkaistu Helsingfors Segelklubbin (HSK) lehdessä Hoskilainen 2/2023. Artikkelissa esillä olevat HSK:n jäsenten näkemykset Itämeren turvallisuudesta on kerätty seuran jäsenfoorumin keskustelusta.  

Teksti: Jaana Reijonaho
Kuvat: Juhani Kaskealan kotialbumi ja AdobeStock

Mihin kaikkeen veneilijän kannattaa varautua sodan takia merellä? MTV:n Viiden jälkeen -ohjelman haastattelussa Helsingfors Segelklubbin konkariveneilijä Yrjö Bensson ja Suomen Purjehdus ja Veneilyn puheenjohtaja Jan Jansson. Katso jakso MTV Katsomosta kohdasta 22 minuuttia 45 sekuntia.