V niin kuin Vendée Globe

V niin kuin Vendée Globe

Ari Huusela starttaa ensimmäisenä skandinaavina yksinpurjehduskilpailu Vendée Globeen.
Nautic kysyi, mitä seuraavat sanat merkitsevät hänelle.

Imoca Stark irrottaa köydet legendaarisesta Vendée Globe -laiturista sunnuntaina 8.11. Suomen aikaa kello 11.23. Starttilaukaus pamantaa kello 14.02

Vendée Globe

Yksi kovimmista yksinpurjehduskisoista ja äärimmäinen haaste. Se on kilpailu, josta olen unelmoinut pitkään. Vuonna 2017 huomasin, että Vendée Globen maaliin voi päästä tiukallakin budjetilla, joten se on mahdollista myös minulle. Uskon, että meitä starttaa kisaan kolmisenkymmentä venettä. Aion ottaa mallia Tapio Lehtisen asenteesta: purjehtia sitkeästi ja selviytyä maaliin.

Valmistautuminen

Kaikista tärkein asia. Yli 80 prosenttia työstä tehdään ennen starttia, ja se kattaa niin veneen kuin omankin valmistautumisen. Nyt on jäljellä kölin evän viimeistely elokuun lopussa ja itse vaihto syyskuun alussa. Masto otetaan samalla alas ja tarkastatetaan koko riki sekä vene Ranskassa. Kun vene tsekattu, niin teen koepurjehdukset ja siirrän vene Sables d’Olonneen, josta kisa starttaa.

Vene 

Imoca 60 on äärimmäinen vene kaikessa suhteessa. Se on teknisesti ja suorituskyvyltään äärimmilleen viety kilpapursi. Veneeni on foilaavia malleja muutamia sukupolvia vanhempi, mutta luotettava ja nopea. Veneen etsiminen, löytyminen, tarkistaminen ja ostopäätöksen tekeminen oli valtavan iso prosessi. Ensin hankin omalla rahalla veneen, ja sitten vasta pääsin hakemaan tukijoita projektiin. Uutena veneeni olisi maksanut neljä miljoonaa vuonna 2007.

Vene oli ostohetkellä ihan raato ja ollut maissa kuusi vuotta. Sitä rassattiin neljä kuukautta kuntoon Englannissa, minkä jälkeen tehtiin Imoca-luokan mittaukset. Huoltoja ja parannuksia tehdään koko ajan.

Valvominen

En koe sitä ongelmaksi. Olen harjoitellut Uniklinikan Markku Partisen kanssa nukkumista vuodesta 2002 lähtien, ja edelleen treenaamme sitä aktiivisesti. Olen lentänyt 13 vuotta kaukoliikenteessä ja päässyt treenaamaan torkkujen tehoa myös töissä. Meillä on kolme ohjaajaa ja lepovuorot pyörivät, joten voin ottaa koneessa tunnin tai puolentoista unet. Veneessä on kovempi stressitaso ja meteli. Siellä voin nukkua vain vartista kolmeen varttiin kerrallaan. Korona-aikana minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus nukkua normaaleita yöunia omassa sängyssä. Se oli ylellistä.

Väsymys

Sen hallinta on tärkeää. Pienet torkut helpottavat oloa, ja otan tarpeen mukaan niitä useampia peräkkäin. Merellä on tärkeä huolehtia siitä, ettei väsymys mene yli ja kontrolli säilyy. Fyysisen väsymyksen huomaa esimerkiksi reivatessa tai purjetta vaihtaessa. Se pitää vain tehdä loppuun, vaikka ei milläään jaksaisi. Joskus olen ollut sen jälkeen niin poikki, että olen raahautunut viimeisillä voimillani sitloodaan ja ajatellut, että toivottavasti nyt ei tapahdu mitään. Kroppa on tärissyt ja sydän hakannut – en ole pystynyt liikauttamaan evääkään. Sellainen hetki on opettanut, että energiaa pitää jäädä myös yllättävien tilanteiden varalle. Lepo pitää suunnitella paremmin.

Valppaus

Nokoset auttavat säilyttämään valppauden. Valppaus tarkoittaa myös sitä, etten vaivu apatiaan tai hälläväliä-meininkiin.

Vyöhyke

Kilpailuorganisaatio määrittelee etelävyöhykkeen, jonka toiselle puolelle ei saa mennä. Näin pysymme jäävuorien suhteen turvallisella alueella. Sitä on kritisoitu, koska se vaikuttaa taktisiin päätöksiin, mutta minun mielestäni sääntö on hyvä.

Viivästys

Erilaisia viivästyksiä tulee vastaan koko ajan. Yksi hyvä esimerkki on köliprojekti, jonka kanssa elämme kriittisessä vaiheessa. Oikeanlaista terästä ei meinannut löytyä mistään, ja koronatilanne vaikeutti asioita. Onneksi toukokuun alussa sain tilattua 4 500 kilon rautakappaleen Ranskasta. Siitä kaivetaan esiin 950-kiloinen evä. Viivästyksissä pitää hyväksyä tosiasiat, tehdä niiden mukaan suunnitelmat ja seurata, että aikataulut varmasti myös pitävät.

Vaara

Vaaran tunne on jatkuvasti mukana ja läsnä, mutta hyvä valmistautuminen ja riskien eliminoiminen auttavat pärjäämään sen kanssa. Route du Rhumissa 2018 kokemani kolari oli aika traumaattinen kokemus ja varoitus siitä, mihin tilanteet voivat johtaa. Uni ei tule stressin alla kovin helposti, mutta harjoittelen tätäkin Partisen klinikalla.

Voima

Vaikka voimaa joskus tarvitaankin, tämä ei ole voimalaji. Nyt kisaan on lähdössä mukaan kuusi naiskipparia, joten fyysinen voima ei ole määrittävä tekijä. Henkinen voima on. Itse veneessä on kyllä voimaa todella paljon, ja myös luonnonvoimien kanssa on selvittävä.

Vesi

Nautin vesillä olemisesta tietysti purjehtien ja käyn myös uimassa mielelläni. Saan tehtyä merivedestä juomavettä kisan aikana neljästä kuuteen litraa päivässä. Juomiseen sitä riittää hyvin, mutta suihkusta voin vain unelmoida.

Veijari

Kilpakumppaneinani on aika veijareita tapauksia. Yritän myös itse pitää hyvää fiilistä yllä ja olla rento, etenkin tukijoukkojeni kanssa. Purjehdus ei saa olla liian vakavaa, eikä saa puristaa liikaa.

Valo

Siitä minulle tuolee mieleen Suomen kesä ja millainen etuoikeus valo meille täällä Itämerellä on. Sen määrä tekee elämästä niin paljon mukavampaa. Saavumme Etelämerelle marraskuun lopulla, kun siellä on kesä, joten valoa on luvassa jälleen enemmän. Kyllä sitä pitkinä ja pimeinä öinä kaipaa. Otsalamppu on valoni veneessä ja yksinpurjehtijan tärkeä työkalu.

Vauhti

Tämän veneen vauhti on aina yhtä kiehtovaa. Imoca plaanaa koko ajan ja ennätykseni on 29 solmua. Suhteellisen helposti tällä pitäisi päästä 300 mailin vuorokausivauhtiin. Alex Thomsonin ennätys on yli 536 mailia 24 tunnin aikana.

Varoitus

Varoitussummeri alkaa soida, jos autopilottiin tulee vikatilanne tai on liikennettä lähellä. Silloin summeri herättää kovalla äänellään syvästäkin unesta.

Vaimo

Vaimoni Niina on iso osa projektiani ja sen onnistumista.

Valtameri

Odotan Etelämerta ja sen kokemista. Se on jännittävä ja vähän pelottavakin, enkä ole koskaan ollut siellä. Alex Thomson on sanonut: ”Sitten kun sinne on päässyt, sieltä haluaa pois.”

Valloitus

Minulle valloitus on se hetki, kun olen ensimmäisenä skandinaavina Vendée Globen lähtölinjalla.

Voittaminen

Jokainen määrittelee oman menestyksensä ja tavoitteensa. Minulle voitto on olla mukana kisassa, välttää riskejä ja saapua ehjänä maaliin. Kisahistorian aikana lähes puolet on keskeyttänyt, joten maaliintulo on suuri voitto.

Ari Huusela & Vendée Globe 2020

  • 58-vuotias Ari Huusela on lentokapteeni ja kokenut yksinpurjehtija.
  • Hän oli 1999 paras pohjoismaalainen Atlantin ylittävässä Mini-Transat-kilpailussa 6,5-metrisellä Pomilla. Hän osallistui Transat 6,50:een myös 2007.
  • 2014 Huuselasta tuli ensimmäinen pohjoismaalainen Route du Rhum -yksinpurjehduskilpailun maaliin päässyt purjehtija (Class40).
  • 2017 Huusela siirtyi Imoca 60 -luokkaan ja hänestä tuli 2018 Route du Rhumiin osallistuttuaan kaikkien aikojen ensimmäinen Imoca Globe Seriesin kilpailuun startannut ja sen maaliin päässyt pohjoismaalaiskippari.
  • Keväällä 2019 Huusela pääsi maaliin Imoca Globe Seriesin Bermudes 1000 Racessa (2 000 merimailia).
  • Syksyllä 2019 Huuselasta tuli ensimmäinen kaksin purjehdittavaan Transat Jacques Vabreen startannut ja maaliinpäässyt pohjoismaalaispurjehtija. Hänen co-skipperinsä oli irlantilainen Mikey Ferguson.
  • Historian yhdeksäs Vendée Globe -maailmanympäripurjehdus starttaa Ranskan Sables d’Olonnesta 8. marraskuuta 2020. Viimeksi kilpailu käytiin 2016-2017. Lähtölinjalle odotetaan noin 35 osallistujaa. Vendée Globe kilpaillaan pysäytyksettä ja yksin ilman ulkopuolista apua.

 

Teksti Iina Airio, Kuvat Jari Salo


SPV:n webinaarit – tervetuloa linjoille!

SPV:n webinaarit – tervetuloa linjoille!

Järjestämme talven aikana monipuolisesti erilaisia maksuttomia webinaareja. Tervetuloa linjoille!

Tällä hetkellä luvassa on:

Maanantaina 25.1. klo 20-21.30: Purjehduksen pelikirja, Skiffit ja foilaus osa 3/3. 49er FX -purjehtijat, Martin Gahmberg ja Joakim Wilenius. Liity mukaan täältä.

Torstaina 28.1.2021 klo 18-19.30: Aloita veneily -webinaari. Starttipaketti aloittavalle veneilijälle veneilyturvallisuuteen, koulutuksiin, vakuutuksiin ja seurojen palveluihin. Liity mukaan täältä.

SPV:n pidetyt webinaarit:

Ke 26.3.: Lasten purjehduskoulu

To 2.4.: Suuli katsastajan näkökulmasta.

Ti 7.4.: Kaikille avoin Uusi vesiliikennelaki tutuksi -webinaari. 

To 9.4. klo 18-19: Kaikille avoin Veneilijän sää -webinaari, osa 1.

To 16.4. klo 18-19.30: Treenivinkit ja Drillbook seuravalmentajille, osa 2.

To 23.4. klo 18-19: Kaikille avoin Veneilijän sää -webinaari, osa 2. Meteorologi Martin Gahmberg.

Pe 24.4. klo 18-19.30: Play- ja Speedbook-webinaari. Päävalmentaja Joakim Wilenius, meteorologi/valmentaja Martin Gahmberg ja valmennuspäällikkö Vili Kaijansinkko.

Ma 4.5. klo 18-19.30: Katsastajan Suuli -webinaari.

To 7.5. klo 18-19: Kaikille avoin Veneilijän sää -webinaari, osa 3. Meteorologi Martin Gahmberg.

Ti 12.5. klo 16-17.30: Junnusta huipulle -webinaari. Katso tallenne täältä.

To 14.5. klo 18-19.30: Treenivinkit ja Drillbook seuravalmentajille, osa 3.

To 14.5. klo 18-19.30: Kauden aloitusinfo ratamoottoriveneilijöille.

To 14.5. klo 19.30-21: Kauden aloitusinfo Offshore-veneilijöille.

To 21.5. klo 18-19: Kaikille avoin Veneilijän sää -webinaari, osa 4.

Ke 27.5. klo 18-19: Kysy ja keskustele vesiliikennelaista. 

To 28.5. klo 17.30-18.50: SPV:n uusi strategia tutuksi.

To 28.5. klo 19-20.30: Lär känna SBF:s nya strategi.

Ma 1.6. klo 19.30-21: Playbook seuravalmentajille ja purjehtijoille. Martin Gahmberg, Joakim Wilenius ja Vili Kaijansinkko.

Merenkulun lippukulttuuri veneilijöille – webinaari siirtyy myöhemmin ilmoitettavaan aikaan.

To 4.6. klo 18-19: Veneilijän sää, osa 5. Meteorologi Martin Gahmberg.

Ke 10.6. klo 10-11: Junnusta huipulle, osa 2. Teemana kilpailuihin valmistautuminen (Regattaan täydessä iskussa/Sinem Kurtbay, Kisapäivän rutiinit/Oskari Muhonen ja Onnistunut lataus lähtöjen välissä/Noora Ruskola ja Mikaela Wulff). Webinaari on kaikille avoin ja erityisen suositeltava nuorille purjehtijoille sekä seuravalmentajille.

Ke 4.11.2020 kello 17.30: Koulutusinfo seuroille. Jukka Toivakka ja Mirja Rosenberg.

Ke 11.11.2020 kello 17.30: Koulutusinfo seuroille. Jukka Toivakka ja Mirja Rosenberg. 

To 19.11.2020 klo 18-19.30: Treenivinkit ja Drillbook seuravalmentajille. Vili Kaijansinkko, Joakim Wilenius, Laura Santala ja Martin Gahmberg.

Ti 24.11.2020 klo 18-19: Veneilijän sää, osa 6. Meteorologi Martin Gahmberg. Kertausta kevään webinaareista.

Ke 2.12.2020 klo 19-20.30: Playbook seuravalmentajille ja purjehtijoille. Martin Gahmberg, Joakim Wilenius ja Vili Kaijansinkko. Katso tallenne Digikirjastosta.

Ti 8.12.2020 klo 20-21: Veneilijän sää, osa 7. Teemana päivän sääkartat ja stabiliteetti. Meteorologi Martin Gahmberg.

To17.12.2020 klo 18-19.30: Tapio Lehtinen maailman merillä. Katso tallenne Digikirjastosta.

Ma 21.12.2020 klo 20-21: Veneilijän sää, kertaus. Meteorologi Martin Gahmberg.

Ma 11.1. klo 20-21.30: Purjehduksen pelikirja, Skiffit ja foilaus osa 2/3. Sinem Kurtbay, Martin Gahmberg ja Joakim Wilenius. Katso tallenne täältä.

Tiistaina 12.1.2021 klo 20-21: Veneilijän sää, osa 8. Meteorologi Martin Gahmberg. Sääkartat ja stabiliteetti jatkuu. Liity mukaan täältä.

SPV:n webinaarien tallenteita löydät täältä: spv.fi/digikirjasto


Itäinen Suomenlahti – pienin askelin

Itäinen Suomenlahti – pienin askelin

30Miles siirtyy Viron ja Suomen rannikoilta Venäjälle.

EU-rahoitteinen projekti ”30 MILES” keskittyi muutama vuosi sitten Viron ja Suomen rannikoilla sijaitsevien vierasvenesatamien kehittämiseen. Satamia oli mukana kuusi kummastakin maasta ja edustamani Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun rooli projektissa oli turvallisuuspainotteinen. Tässä keskityimme muun muassa lähestymisvideoiden tuottamiseen, satamien fyysiseen turvallisuuteen ja henkilökunnan koulutukseen.

30MILES-nimi syntyi muutama vuosi sitten ajatuksesta, että tavallisen huviveneilijän ihanteellinen päivämatka on enintään noin 30 merimailia. Mitä enemmän matkan varrelta löytyy tällä etäisyydellä toisistaan olevia pienvenesatamia sitä houkuttelevampi reitti on.

Uusi projekti – 30MILES RusFin siirtää kehitystyötämme itään, Venäjän rannikolle. Tavoitteena on kehittää houkutteleva veneilyreitti Suomen ja Venäjän satamien välille. Edeltävän projektin tapaan keskitymme pienvenesatamapalvelujen ja turvallisuuden kehittämiseen ja matkailun edistämiseen. Jossain vaiheessa rajat taas aukeavat ja silloin voi miettiä vaihtoehtoista itäistä lomamatkaa vähemmän ruuhkaisilla vesillä.

Venäjällä on jo useampia hyviä vierasvenesatamia Suomenlahden rannikolla. Viipurin ja Pietarin välillä käymisen arvoisia ovat muun muassa Johannes (Sovetsky) – suojainen satama Vysotkyn kaakkoispuolella, Tammikonniemi/Seivästö (Dupkovaya Bay) – mukava pikkupaikka ravintoloineen ja tietenkin historiasta tuttu kylpyläkaupunki Terijoki (Zelenogorsk). Uusia satamia on tulossa, myös Pietarin lounaispuolelle.

Viipurin tullista tai sen toimimattomuudesta on paljon puhuttu mutta nyt asiaan on tulossa helpotusta Vysotskiin (Uuras/Uurainen) avattavan tulliaseman muodossa. Ajankohta on tätä kirjoitettaessa vielä hieman avoin.

Dupkovaya
Johannes

Itään suuntautuvan venematkailun suurimmat haasteet lienevät tiedon ja kokemuksen puute. Ei uskalleta tehdä ”hyppyä tuntemattomaan”, vaan pysytään mieluummin turvallisiksi koetuilla kotivesillä. Kehittämällä näitä osa-alueita projekti parantaa tavallisen veneilijän mahdollisuuksia löytää uusia alueita lomanviettoonsa.

Lähestymisvideot helpottavat reittisuunnittelua näyttämällä kunkin sataman lähestymisen sekä videolla että kartalla samanaikaisesti. Kaikki edellisessä projektissa tehdyt videot ja paljon muuta löytyvät sivulta 30miles.info
Viisi vuotta sitten tekemämme retken artikkeli Yachting Monthly -lehdessä löytyy tästä.

Projektin Lead Partnerina toimii Russian Presidential Academy of National Economy and Public Administration ja partnereina Saint-Petersburg Regional Public Organization Sports Сlub, Cursor Oy ja Xamk (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu).

 

Reittivaihtoehto
Terijoki

Teksti ja kuvat: Harri Sane (projektipäällikkö)


Sommarkompis på vintervila

Sommarkompis på vintervila

Genom att ha en omsorgsfull service om hösten möjliggör du en minst lika frisk motorbåt nästa sommar som du haft denna höst.

Sällan överraskar vintern båtförare lika mycket som bilister. Redan det att en stor del av båtarna lyfts upp under klubbens talko, förhindrar att det skjuts för långt fram i tiden. Även de som fixar upplyftningen själv vaknar till då de märker att de förblivit enda kvar vid bryggan.

Trots allt upplever många stress av höstsysslorna, och den stressen går att undvika genom att förutse situationen i tid. Att förutse situationen kommer att underlätta processen, förstärka säkerheten, båten hålls i bättre skick och man kan även spara lite pengar.

Arbetet startar redan på vattnet. Ackumulatorn laddas ännu en gång. En sista sväng vid bensinmacken och vid septibryggan värmer motorn passligt inför oljebyte. Den gamla oljans skick kontrolleras, ljus grumlighet syftar på att vatten kommit in i systemet. Även om det inte syns spår av vatten, kan man med några års mellanrum ta ett prov av oljan och skicka den för att analyseras, och på så vis får du värdefull information om motorns kondition.

Senast nu lönar det sig att ta i bruk ett häfte, dit du samlar service-, kompletterings- och reparationsbehov av både båten skick och besättningens utrustning. Häftet kommer att vara ett mycket bra redskap då man vill vara kostnadseffektiv. Med hjälp av den kommer du att kunna välja rätt alternativ under vinterns rea, inga fler impulsköp.

Det beror på båtens brygg- och vinterförvar plats var det är lättast att tömma båten. Det är bra att minska på riskerna som man står ut för då man klättrar på en stege och det lönar sig att lyfta upp en möjligast tom båt.

Preparationerna på land inkluderar kontrolleringen av båtstöttarnas skick. När de är granskade, godkända, byggda och rättställda, lämnar vi de arbetsredskap som behövs för ytterlig justering tillhands. Då man lyfter kollektivt upp båtar är detta centralt, men det försnabbar även då man lyfter ensam upp båten.

Rent och fint

Då båten är upplyft och stöttad, borde det finnas intill båten vatten, högtryckstvättare eller borstar. Rengöringen försvåras rejält ifall delarna hinner torka emellanåt. Det är inte frågan om minuter, men redan en halv timmes försening påverkar mer drastiskt än skillnaden mellan en bra och en dålig bottenmålfärg.

Samtidigt skall man kontrollera bottens, propellerns och drevets tillstånd och om det finns ett behov att byta anoderna. Det är även bra att byta oljan och smörja delarna i samband med dessa sysslor.

Nu är det brådskande redan över. Om det inte lovas regn eller storm efter upplyftningen är det bra att låta båten torka före man täcker in den för vintern. Sidorna går att vaxas med ett lager utan polering. Det kommer att hålla smutsen borta från gelcoatingen och försnabba ibruktagandet nästa vår.

Med hjälp av motorns handbok byter man impellern och filtren, kör glykolen inför kylan, tömmer nedkylningssystemet, tvättar båten och sprayar el-delar med fuktrepeller. Ackun laddas full, led lösgörs och rengörs. Båtens propparna lämnas uppe. Kontrollera gasen ifall den läcker och skriv hela tiden upp, vilka reservdelar och hurdan service båten behöver.

Ventilationen i skick

Värdet av det du lämnar efter dig i båten kan bedömas genom att se på det som en tjuv skulle göra: hur lätt kan man stjäla den och har den ett återförsäljningsvärde?

Om du kan ta loss plottern eller vhf:n på tio minuter, är det onödigt att lämna kvar dem till tjuven. Flytvästar, kärl och fina plädar är lättare att sälja än skräddarsydda soffmadrasser. Alla textiler som lämnas kvar i båten bör läggas så att de vädras.

I samband med de inre delarnas rengöring kan man spara en märkvärdig summa pengar då man kollar Marthaförbundets sidor. Tallsopa, som kostar några euro ersätter lätt många av de dyra ”special tvättmedlen” och en sista avtorkning med ättika förhindrar både mögel från att vildas och smådjur som söker vinterboende att bosätta sig.

Till sist försäkrar man sig att alla skåp och lådor hålls uppe, så att det faktiskt vädras.

Båtens överkast skall bedömas enligt tre punkter. Inga gropar får bilas på presenningen så att ingen snö samlas där under vintern och att snö/regn glider lätt av. Man får heller inte använda båtens räck som fäste. Det skall finnas möjligast lite vind yta.

I idealfall skall överkastets kanter leda till marken, inte via stöttarna eller själva båten. Alla dessa punkter angår även fästandet av en presenning, det är bättre att fästa kanterna med hjälp av lösvikter än vid stöttarna. Då man stänger överkastet lönar det sig att lämna en punkt som är lättare att öppna: man måste trots allt besöka sin bästa vän regelbundet även under vintern.

Tips för höst service

Motorer och apparater

  • Följ de instruktioner som apparaten har
  • Det finns användarmanualer för äldre motorer på tillverkarens hemsida, men även från webb-baserade reservdels butiker
  • En full tank hindrar bildningen av kondensvatten, men de nuvarande (bio)bränslens hållbarhet är sämre: använd skydds ämnen
  • Håll motorn i gång i några minuter i sött vatten före du tillägger glykol i nedkylningssystemet
  • Impellern skall bytas med 2-3 års mellanrum
  • Bränsletankens filter skall kontrolleras årligen
  • Granska styrsystemets smörjning
  • Ackumulatorns koppling skall tas ur. Rengör oxideringsskadorna med en stålborste, men de skall INTE SMÖRJAS

Kom ihåg utrustningen

  • Testa alla flytvästar
  • Uppdatera nödsignals utrustningen
  • Uppdatera programmen som används vid elektroniken
  • Kolla repen och fenders
  • Beställ service som kräver en proffs före vår säsongen
  • Ta vara av vinterns rea då du handlar ny utrustning

Tidtabell

Före upplyftning:

  • Ladda ackumulatorn
  • Töm septitanken
  • Töm vattentanken
  • Fyll på den fasta bensintanken
  • Byt motoroljan
  • Lösgör räcken
  • Förbered båtstöttorna

Genast efter uppflytning:

  • Bottnens rengöring
  • Däckets och sidornas rengöring
  • Dragets oljebyte och kopplingarnas smörjning
  • Skölj motorn och kör igenom glykolen
  • Vatten- och septisystemens sköljning och tömning

När båten torkat:

  • Skyddsvaxa båtens sidor
  • Möjliggör luftventilationen inombords
  • Täck in båten

På vintern:

  • Ladda ackumulatorn med ca två månaders mellanrum
  • Kolla presenningen efter både storm och snöfall

Text: Pasi Nuutinen
Översättning: Pinja Harjunpää
Bilder: Helmi Hollo ja Iina Airio


Tuikitärkeät taustajoukot

Tuikitärkeät taustajoukot

Kuljettaja kerää yleensä kaiken huomion ja palstatilan,
mutta myös maailmanmestarin takana on aina laadukas ja vankka tukiverkosto.

Suomella on viime vuosilta useita kansainvälisesti menestyneitä kilpaveneilijöitä ennen kaikkea ratapuolella. Formula 1 -luokassa ajaa kaksinkertainen maailmanmestari Sami Seliö ja Filip Roms. Formula 4 -luokassa Juho-Matti Manninen dominoi omaa sarjaansa aikansa ja nyt jo Formula 1 -luokkaan asti edennyt Kalle Viippo kantoi Suomen värejä menestyksekkäästi hänen rinnallaan. Tuukka Lehtonen alkoi heidän aikanaan nousta kohti luokkansa eliittiä ja viime vuonna hänet kruunattiin Formula 4 -luokan maailmanmestariksi.

Yhteistä kaikille edellä mainituille on luonnollisesti heidän lahjakkuutensa ja vauhtinsa veneidensä ohjaimissa, mutta myös heidän liki monarkkinen asemansa näkyvyyden suhteen. Menestyvän kilpaveneilijän taustalla on aina yhteen hitsautunut tiimi ja taustajoukot.

Hallitseva maailmanmestari Lehtonen pitää taustajoukkojaan jopa itseään tärkeämmässä roolissa. Esimerkiksi hän nostaa taloudelliset tekijät.

Menestyminen kansainvälisesti kilpaveneilyssä vaatii saumatonta yhteistyötä koko tiimiltä. Kuvassa vasemmalta Tuukka Lehtonen, Jari Lehtonen ja Marcus Roms.

– Todella harva kuljettaja maailmassa pystyy ylipäätään rahoittamaan itse oman toimintansa. Sponsorit ja junioritasolla omat vanhemmat luovat perustan koko toiminnalle, sanoo Lehtonen.

Hän kohottaa ennen kaikkea isänsä Jarin ja äitinsä Pirjon merkityksen äärimmäisen korkealle. Lehtonen tiedostaa, että hänen uransa alkumetrit ovat laittaneet vanhempien kesälomien rakenteet koetukselle. Raha luonnollisesti on toinen iso tekijä, vaikka moottoriurheilulajien saralla kilpaveneily ei olekaan kalleimmasta päästä.

Lehtosen, kuten varmasti monien muiden kilpaveneilijöiden taustajoukoista suuri osa koostuu siviilielämän lähipiiristä. Isä
toimii tiimipäällikkönä ja päämekaanikkona. Äiti huolehtii kuvaamisen ja huolehtii yleisesti hyvinvoinnista esimerkiksi ravintopuolella. Avopuoliso Sandra Roms omaa merkittävän kokemuksen kilpaveneilystä ja pystyy auttamaan Lehtosen mukaan liki kaikessa.

Tiimiin kuuluu myös Lehtosen hyvä ystävä Henry Grahn, jonka panosta hän arvostaa myös suuresti.

– Henkka on todella tärkeä apu itselleni. Hän on mukana laiturilla ja jälkikatsastuksessa isäni kanssa, Lehtonen kertoo.

Taustajoukkojen voimavarat näkyvät hyvin arkisinakin tekoina. Kyse voi olla kisatoimistossa käymisestä, polttoaineen tai veden hakemisesta tai ravitsemuksesta huolehtimisesta. Kuljettajan tulee Lehtosen mukaan pystyä keskittymään kisaviikonloppuina mahdollisimman paljon omaan työhönsä. Esimerkiksi Italiassa ajettavat kilpailut ovat Lehtosen mukaan sääoloiltaan todella kuluttavia. Tiimin jäsenet huolehtivat toistensa nesteytyksestä tarkasti.

Lehtonen kuuluu myös Formula 1 -luokassa ajavan Filip Romsin F1LIP Junior teamiin. Tämän ansiosta hänellä on käytössään ensiluokkaiset tilat kaluston ja toiminnan rakentamiseen sekä suunnitteluun.

Taustajoukot ovat Lehtoselle todella tärkeät.

– Totta kai arvostan kaikkia omia ja tiimini sponsoreita, jotka mahdollistavat ajamiseni, mutta kaikista tärkeintä minulle on, että ympärilläni on juuri minulle niin merkityksekäs porukka, Lehtonen sanoo.

Tuukka Lehtosen Formula 4 -vene, jolla hän ajoi vuoden 2019 mailmanmestariksi.

Teksti: Joakim Nordström
Kuvat: Pirjo Lehtonen


Ari Tammi: Sosiaalisesti tai omassa rauhassa

Sosiaalisesti tai omassa rauhassa

Suomi on pullollaan täyden palvelun vierassatamia, mutta myös luonnonsatamissa on nähtävää ja koettavaa.
Vaasalainen Ari Tammi nauttii veneilyn riippumattomuudesta. Vesillä on vapaus valita seura ja seuraava kohde

Missä ja milloin aloitit veneilyn?

”Vietin pikkupoikana 1970-luvulla kesiä isovanhempien mökillä Vaasan saaristossa. Aloitin veneilyn tietysti soutuveneellä, ja mitä isommat aallot sitä parempi. Ohiajavien kalastusveneiden aaltoihin ryntäsin vaikka suoraan ruokapöydästä.

Ensimmäinen pulpettivene meille tuli, kun olin 12, ja sillä sitten kolusinkin ahkerasti saariston sokkeloita. Matkaveneilyn aloitin 1990-luvun alussa 10-metrisellä ”fiskarilla”, johon piti tietysti rakentaa myös uudet hytit.”

Millä veneillä ja kenen kanssa veneilet?

”Erilaiset veneilytarpeet hoituvat tällä hetkellä kolmella veneellä; Fjord 880AC toimii varsinaisena matkaveneenä, Yamarin 74C on uutena ”trailerimatkaveneenä” ja Silver Hawkilla hoidan ihan alkukauden ”jääajelut” sekä tutkimusmatkat kaikkein hankalimmissa kivikoissa.

Olisi hienoa, kun selviäisimme kahdella veneellä, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut veneilyn monimuotoisuudesta johtuen.

Vaimoni sekä 20- ja 17-vuotiaiden poikiemme kanssa on ollut hienoa viettää yhteistä aikaa vesillä. 2000-luvun alussa kiertelimme Saaristomerellä ja Tukholmankin saaristossa. Viimeiset kymmenen vuotta pääkohteena on ollut Ruotsin Höga Kusten, mikä on mukavan lähellä vaasalaisille.”

Mikä veneilyssä viehättää?

”Nautimme veneilyn tuomasta riippumattomuudesta ja omavaraisuudesta. Rantautumis- tai oleskelupaikan voi valita siten, että on suojassa tuulelta ja toisaalta vaikka löytää täydellisen ilta-auringon. Voi myös valita oman rauhan luonnonsatamassa tai sosiaalisemman vaihtoehdon muiden kanssa. Vaasan rikkonaisen saariston etuna on loputon määrä hyviä luonnonsatamia, kunhan ei liikaa kiviä pelkää. Veneessä parasta on myös se, että kaikki on mukana ja lähellä – usein kädenojennuksen päässä. Porukalla liikkuessa ei olla kenenkään nurkissa vaivoina, vaan kaikki omillaan.”

Minne lomamatkanne suuntautuvat?

”Tyypillisesti teemme noin parin viikon reissun Höga Kustenille perheen voimin – ja usein meitä on useampi vene liikkeellä yhdessä. Viime vuosina lisäsimme repertuaariin ”trailerimatkaveneilyn”, mikä ratkaisee matka-ajan ongelman ja lisäksi mahdollistaa veneilyn upeilla järvillämme. Olemme kolunneet Saimaan Lappeenrannasta Kuopioon (reilu 400 meripeninkulmaa seitsemässä päivässä) ja Porkkala-Parainen-välin samaan tyyliin.

Saimaa jätti lähtemättömän vaikutuksen monellakin tapaa. Kaikkien veneilijöiden pitäisi ainakin kerran kokea Saimaan kauneus, veneilyn helppous ja monimuotoisuus. Suosittelen erityisesti Savonlinnan eteläpuolen saaristoa. Suurin osa kesälomasta kuluu vesillä tavalla tai toisella.”

Oletteko kokeilleet purjehdusta?

”Olemme käyneet venekerhon porukalla Kroatiassa purjehtimassa. Se on loistava tapa kokea purjehdus. Kroatiassa riittää lämmintä vielä syyskuun lopullakin, kun kotimaan kelit viilenevät. Hyvällä suunnittelulla kustannukset eivät ole sen korkeammat kuin normaalilla etelän lomalla.”

Ruotsin Höga Kusten on kestosuosikki.
Kroatian-purjehdusloma oli Tammille elämys.
Saimaan kanavan vipinää.

ARIN VINKIT VENEILYLOMALLE

• Yksi yö yhdessä paikassa riittää, eli vaihtelua on mukava saada.
• Karuille ulkoluodoille ei useinkaan voi jäädä yöksi, mutta tyynenä päivänä kannattaa pysähtyä vaikka lounaalle ulkoluodolle.
• Valitse yöpymispaikka tuulelta suojassa. Suomessa kun tuuli on yleensä synonyymi kylmälle. Toki sataman palvelutkin on hyvä tarkistaa omien mieltymysten mukaisesti.
• Jos omistat pulpettiveneen, vuokraa mökki mielenkiintoiselta alueelta ja käy kiertelemässä pikkuveneellä lähivesillä (esimerkiksi meriveneilijälle Saimaa).
• Luo ikimuistoisia hetkiä, kuten käymällä telttasaunassa kavereiden kanssa kauniissa luonnonsatamassa tai Jopojen vuokrausta Hangon satamasta.
• Nappaa ilmalla täytettävä SUP-lauta mukaan matkaveneeseen. Sillä on helppo käydä tutkimassa reitti ja sopiva rantautumispaikka tuntemattomaan luonnonsatamaan – ja samalla se käy kuntoilusta. Seisten meloen pohjan näkee paljon paremmin kuin kumiveneestä ja matka taittuu monta kertaa nopeammin.

Teksti: Iina Airio
Kuvat: Ari Tammen perhealbumi


Kesäkaveri talvilevolle

Kesäkaveri talvilevolle

Ennakointi vähentää hosumista ja huolellinen syyshuolto takaa sen, että seuraava kausi aukeaa vähintään yhtä terveellä moottoriveneellä kuin tämä kesä päättyy.

Aniharvoin talvi yllättää veneilijää yhtä pahasti kuin autoilijoita. Jo se, että suuri osa veneistä telakoidaan seurojen talkoilla, estää noston lykkäämistä liian myöhäiseksi. Myös itsetelakoijat heräävät asiaan, kun huomaavat jääneensä yksin laituriin.

Silti moni saa syystoimista stressiä. Turhaan, sillä pieni ennakointi on suuri apu. Se helpottaa operaatiota, nostaa turvallisuutta, auttaa veneen kunnon säilymistä ja tuottaa pientä säästöäkin.

Työ käynnistyy jo vesillä. Akku ladataan vielä kerran täyteen. Viimeinen koukkaus tankkauspisteellä ja septi-imurilla lämmittää moottorin sopivasti öljynvaihtoa varten. Vanhan öljyn kunto tarkistetaan, vaalea sameus vihjaa veden pääsystä kiertoon. Vaikkei vedestä merkkiä näkyisikään, voi muutaman vuoden välein ottaa öljynäytteen ja toimittaa sen analysoitavaksi, jolloin saa runsaasti tietoa moottorin yleiskunnosta.

Viimeistään nyt kannattaa ottaa käyttöön muistilehtiö, johon kerätään huolto-, täydennys- ja uusintatarpeet niin veneen kuin miehistön varusteiden osalta. Vihko on erittäin tehokas apuväline veneen kuntoa ja ylläpidon edullisuutta tavoitellessa. Sen avulla talven alennusmyynneistä tekee oikeita valintoja, ei heräteostoksia.

Riippuu laituripaikasta ja venepukeista, kummassa vene on helpompi tyhjentää. Yleensä tikkailla keikkuminen kannattaa
minimoida ja nosturin alle ajaa mahdollisimman tyhjä vene.

Maavalmisteluihin kuuluu pukkien kunnon tarkastus. Kun ne on todettu kelpoisiksi, koottu, säädetty sekä tuettu kunnolla, jätetään säätöihin tarvittavat työkalut esille. Yhteisnostojen sujumiseksi tämä on aivan oleellista, mutta nopeuttaa yksinkin toimimista.

Tuoreena puhtaaksi

Kun vene laskeutuu pukeille, vieressä pitäisi olla valmiina vettä, painepesuri tai harjoja. Pohjan ja vetolaitteen puhdistus vaikeutuu dramaattisesti, jos ne pääsevät välillä kuivahtamaan. Ihan minuuteista ei ole kyse, mutta puolenkin tunnin viivästys vaikuttaa enemmän kuin huonon ja hyvän eliönestomaalin ero.

Samalla tarkistetaan pohjan, potkurin ja vetolaitteen kunto sekä anodien vaihtotarve. Vetolaitteen öljynvaihto ja nivelien rasvaus on hyvä tehdä saman tien.

Nyt kiire on jo ohi. Jos noston jälkeen ei ennusteta pitkää sade- ja myrskyaikaa, on vain hyväksi antaa veneen kuivua ennen sen peittämistä kannen ja kylkien pesun jälkeen. Kyljet voi suojavahata yhdellä kerroksella ilman kiillotusta. Se pitää liikenteen nokipölyn irti gelcoatista ja nopeuttaa kevättöiden aloitusta.

Moottorin käsikirjan ohjeilla tarkistetaan tai vaihdetaan siipipyörä sekä suodattimet, ajetaan glykolit pakkasta varten, tyhjennetään vedenerotin sekä jäähdytysjärjestelmä, pestään pilssi ja annetaan sähköliittimille suihke kosteudenpoistajaa. Akut ladataan täyteen, johtimet irrotetaan ja navat puhdistetaan. Vesi- ja septijärjestelmät on hyvä tyhjennyksen lopuksi huuhdella puhtaalla vedellä. Pohjaproput jätetään auki. Kaasujärjestelmä tarkistetaan vuotojen varalta, ja koko ajan kirjataan muistiin, mitä varaosia tai ammattihuoltoja tullaan tarvitsemaan.

Tuuletus kuntoon

Veneeseen jäävää tavaraa voi arvioida varkaan silmin: kuinka helposti se on vietävissä ja onko sillä jälleenmyyntiarvoa?

Jos plotterin tai vhf:n saa itse irti kymmenessä minuutissa, sitä on turha jättää voron tehtäväksi. Pelastusliivit, astiat tai nätit viltit ovat helpommin myytäviä kuin muotoonleikatut patjastot. Ne, samoin kuin veneeseen jäävät kuomut ja muut tekstiilit pitää asetella mahdollisimman hyvin tuulettuviksi.

Sisätilojen loppupuhdistuksessa avautuu ihan merkittävä säästön paikka, kun katsoo vinkkejä Marttaliiton sivuilta (martat.fi). Parin euron mäntysuopapurkki korvaa helposti lähes kaikki kalliit ”erikoispesut” ja viimeinen pyyhkäisy etikkaliuoksella torjuu sekä homeitiöitä että talviasuntoa etsiviä jyrsijöitä.

Lopuksi varmistetaan kaikkien lokeroiden ja komeroiden pysyvän auki niin, että tuuletus todella kiertää kaikkialta ulos saakka.

Peitetelineiden toimivuutta pitää arvioida kolmen kohdan muistilistalla. Kuoppia ei saa muodostua, jotta lumi ja vesi luistaa pressun päältä pois. Veneen kaiteita ja tuulilasinkaaria ei saa käyttää pressun kannattimina. Tuulipintaa pitää olla mahdollisimman vähän.

Ihannetapauksessa peitteen kuormat johtuvat maahan sen omilla jaloilla, ei veneen tai pukkien välityksellä. Kaikki kohdat koskevat myös pressun kiinnittämistä, sen helmat on parempi sitoa irtopainoilla kuin venepukkiin. Kun peitteen lopulta sulkee, kannattaa yksi kohta jättää helposti avattavaksi: parasta ystävää pitää käydä kuitenkin käydä muutaman kerran tervehtimässä talviunilla.

Vinkit syyshuoltoon

Koneet ja laitteet
• Noudata laite- ja mallikohtaisia huolto-ohjeita.
• Vanhoihin moottoreihin löytyy käyttöohjekirjoja valmistajien nettisivuilta, mutta myös netissä toimivista varaosaliikkeistä.
• Täysi tankki torjuu kondenssivettä, mutta nykyisten (bio)polttoaineiden säilyvyys on aiempia heikompi: käytä suoja-aineita.
• Ennen glykolin ajoa jäähdytysjärjestelmään, käytä moottoria muutama minuutti makealla vedellä.
• Siipipyörän vaihtoväli on 2-3 vuotta.
• Polttoainesuodattimet on tarkastettava vuosittain.
• Etsi voitelukohteet myös ohjausjärjestelmästä.
• Akun kengät irrotetaan. Navoista ja kengistä poistetaan hapettumat teräsharjalla, mutta niitä EI RASVATA.

Muista varusteet
• Koeponnista kaikki pelastusliivit.
• Päivitä hätämerkinantovälineet.
• Päivitä elektroniikan ohjelmistot.
• Tarkista köydet ja lepuuttimet.
• Tilaa ammattilaista vaativat huollot ennen kevätsesonkia.
• Ota hyöty talven alennusmyynneistä varustehankinnoissa.

Aikataulu

Ennen nostoa:
• Akkujen lataus.
• Septin tyhjennys.
• Vesitankkien tyhjennys.
• Kiinteän polttoainetankin täyttö.
• Moottoriöljyn vaihto.
• Kaiteiden irrotus.
• Pukkien valmistelu.

Heti noston jälkeen:
• Pohjan pesu.
• Kannen ja kylkien pesu.
• Vetolaitteen öljynvaihto ja nivelten rasvaus.
• Moottorin huuhtelu ja glykoliajo.
• Vesi- ja septijärjestelmien huuhtelu ja tyhjennys.

Veneen kuivuttua:
• Kylkien suojavahaus.
• Tuuletuksen järjestäminen sisätiloihin.
• Veneen peittely.

Talvella:
• Akkujen lataus noin kahden kuukauden välein.
• Pressujen tarkastus myrskyjen ja lumisateiden jälkeen.

Teksti: Pasi Nuutinen
Kuvat: Helmi Hollo ja Iina Airio


”Olympialaisten siirtyminen hyväkin juttu”

”Olympialaisten siirtyminen hyväkin juttu”

Suomi hioo iskukuntoa Tokioon tehokkailla kotimaan treeneillä.

Jos vuosi 2020 olisi sujunut suunnitellusti, olisivat Tokion olympialaiset juuri päättyneet – toivon mukaan suomalaiseen mitalijuhlaan. Koronapandemia siirsi kuitenkin kisoja vuodella.

Suunnitelmien muokkaaminen ja peruminen olivat monille urheilijoille harmin paikka, ehkä jopa uran loppu. Sailing Team Finlandin osalta tilanne on jopa positiivinen. Paikkansa Tokiossa varmistaneet Tuuli Petäjä-Sirén, Kaarle Tapper ja Tuula Tenkanen jatkavat uraansa ensi vuoteen, ja nuoret purjehtijat saavat tarpeellisen lisävuoden harjoitteluun.

– Monien purjehtijoiden iän ja kehityksen kannalta olympialaisten siirtyminen oli hyväkin juttu. Korona ei vaikuttanut myöskään purjehtijoidemme harjoitteluun merkittävästi, sillä saimme heti keväällä treeniryhmät pyörimään hyvin kotimaassa, päävalmentaja Joakim Wilenius sanoo.

– Erityisen ilahduttavaa on, että nuoret haastajamme ovat päässeet harjoittelemaan tiiviisti konkarien kanssa esimerkiksi purjelaudoissa, Laserissa ja 49er FX:ssä. Kaikkien kehitys on ollut treenien perusteella hyvää.

Kesän alkaessa Laserien nuorten olympiavalmentaja, itävaltalainen Andreas Geritzer pääsi matkustamaan Suomeen, samoin kuin purjelautavalmentaja, espanjalainen Borja Carracedo.

Oskari Muhonen pääsee kisaamisen makuun jo 17. elokuuta, kun Finnjollien Silver Cup eli alle 23-vuotiaiden MM-regatta alkaa Ranskassa. Muhonen puolustaa kilpailussa viimevuotista maailmanmestaruuttaan, ja hän oli nuorten ykkönen myös vuonna 2017.

– Kolmas kulta olisi kova! Olen treenannut Ranskassa pariin kertaan, kun valmentajani Paul McKenzie asuu ihan lähellä. Keli voi olla aika haastava; joko kevyttä merituulta tai kovaa maatuulta. Aallokko on vinoa, Muhonen ennakoi.

Ranskasta matka jatkuu Finnjollien EM-kilpailuihin Puolaan. Muhosen olo on hyvän harjoituskauden jälkeen luottavainen ja tähtäin vahvasti Tokion olympialaisissa.

– Ainakin pystyn olemaan olympialaisissa paremmassa kunnossa, kun sain vuoden lisäaikaa treenata, Muhonen virnistää.

Maajoukkueesta monen ohjelmassa on syyskuussa Kielin regatta ja myöhemmin EM-kilpailuita. Tilanne elää koronan suhteen kuitenkin jatkuvasti.

– Ensi talven osalta kaikki on vielä auki. Jos tilanne pysyy nykyisenlaisena, pääsemme treenaamaan hyvin ulkomaille, mutta jos koronatilanne pahenee, muuttuu tilanne Pohjoismaissa sään kylmetessä haastavaksi, Wilenius pohtii.

Teksti: Iina Airio
Kuva: Tapio Nirkko


Luonnonsatamien lumoa

Luonnonsatamien lumoa

Suomi on pullollaan täyden palvelun vierassatamia, mutta myös luonnonsatamissa on nähtävää ja koettavaa.
Kolme veneilijää kertoo omista lempikohteistaan.

Matin maistiaiset Saaristomereltä

Pitkänlinjan veneilijä Matti Törmä on purjehtinut ympäri Suomea ja ollut vahvasti mukana toteuttamassa Turun Partio-Sissien Suuri Satamakirja -kirjasarjaa. Törmä seilaa niin tuttuihin kuin tuntemattomiinkin helmiin ja kerää niistä tietoa satamakirjoja ja muita veneilijöitä varten. Nyt saamme syventyä hänen Ahvenanmaan saariston vinkkeihinsä.

Mikä luonnonsatamissa viehättää?
”Luonnonsatamissa minua kiehtovat koskematon luonto, karut kalliot, ikimetsät, erämaa ja mahdollinen historiallisuus. Talvisin teen ilmakuvien avulla omia karttoja ja etsin niistä potentiaalisia kohteita: hyvää ankkuripaikkaa tai maihin kiinnittymispaikkaa. Hyvä luonnonsatama
on suojainen tuulelta ja aallokolta sekä hieman syrjäinen ja tuntematon. Lähestymisen pitää olla selkeää ja karitonta, eikä mökkejä ole liian lähellä – muita veneilijöitä saa toki olla.

Minusta paras aika uusiin luonnonsatamiin tutustumiseen on touko-kesäkuun vaihde. Se on hyvää aikaa löytöretkeilyyn, kun luonnonrauhaa on joka puolella, eikä ruuhkia ole. Ilmat ovat lämpimiä, muuttolinnut ovat saapuneet ja vesi on kirkasta. Valoisaa on pitkään ja tuulikin on usein maltillinen. Eläkeläisellä ei ole kiire, ja kun sopivan kohteen löytää, niin siihen voi jäädä pidemmäksikin aikaa.”

Mikä on suosikkiluonnonsatamasi?
”Lempikohteeni luonnonsatamista on se, mitä en ole vielä kokenut – toistaiseksi löytämätön, seuraavan matkapurjehduksen
kohde. Erinomaisia on tullut nähtyä runsaasti, joista muutama tässä jutussa maistiaisiksi. Tarkat lähestymiskartat näistä ja noin sadasta muusta satamasta saat, kun partiolaisten päivitetty Suuri Satamakirja – Ahvenanmaa ilmestyy ensi keväällä Helsingin venenäyttelyn aikaan.”

Sitä ennen voit tutustua muihin Partio-Sissien kattaviin ja hyödyllisiin satamakirjoihin: satamakirja.fi

Vålö (Vålöfladan)
N 59° 59,4’ E 20° 12,9’, merikarttalehti C 753

Kaunis, mutta lähes käyttämätön luonnonsatama Lemlandetin kaakkoiskulmassa. Sisäänajo vaikuttaa haastavalta ja merikarttaa katsoessa saattaa hirvittää. Kohteeseen pääsee kuitenkin hyvin, kun tietää, mistä mennä.

Yttre Ängholm
N 59° 58,3’ E 20° 20,8’, merikarttalehti C 754

Föglön eteläpuolella oleva koskematon, ikimetsäinen saari, jossa on useita rauhallisia poukamia. Sisäänajon reitti on yli neljä metriä syvä, mutta se on kapea ja siihen tarvitaan parempaa tietoa.

Husfjärden
N 60° 14,5’ E 19° 31,1’, merikarttalehti C 761

Eckerön länsilaidalla Käringsundista länteen sijaitseva lahti oli suosittu kohde jo pronssikaudella. Vanhoissa merikartoissa 1700-luvulla se on merkitty ankkuripaikaksi.

Stora Stegskär
N 60° 0,7’ E 19° 57,2’, merikarttalehti C 756

Maarianhaminan eteläpuolella sijatseva suosittu ankkurilahti, jossa on myös useita maihin kiinnittymispaikkoja.

Inderskär
N 60° 27,9’ E 20° 49,1’, merikarttalehti C 737
Kaunis, karu ja kallioinen saariryhmä Pohjois-Ahvenanmaalla.

Eevan tärpit Päijänteelle

Eeva Helemaa-Ryymin purjehtii perheensä kanssa Päijänteellä. Lahtelaisen suosikkiluonnonsatama on upea Kelvenne, jonne hän suuntaa monesti nauttimaan Suomen kesästä.

Mikä Kelvenneessä viehättää?
”Kelvenne on Päijänteen kansallispuiston saari, joka tarjoaa niin hiekkarantoja, venepoukamia kuin lumoavia metsäpolkujakin. Saari on pituudeltaan 7,7 kilometriä ja loistava paikka harrastaa polkukävelyä tai -juoksua. Pitkillä hiekkarannoilla kelpaa uida ja poukamissa on suojassa tuulilta. Kelvenne kuuluu niihin kohteisiin, joihin Päijänteellä kannattaa tutustua. Hiekkarantojen ja liikuntamahdollisuuk- sien takia meidänkin perhe vierailee Kelventeellä useamman kerran kesässä. Kelventeen länsirannalla sijaitsee upea Isohieta-niminen hiekkaranta, jollaista toista, en Päijänteeltä usko löytyvän.”

Kelventeen harjusaari Päijänteen kansallispuistossa Padasjoella. Keskellä Isohiedan kilometristä hiekkarantaa. Kuva: Markus Sirkka/www.sirkkaimage.com

Vinkkejä saapumiseen ja oleskeluun siellä?
”Kelventeeltä löytyy useampi köliveneelle soveltuva rantautumispaikka ja matalia rantoja moottoriveneille sitäkin enemmän. Karhunkämmeneen ja Koukkuniemeen pääsee purjeveneillä ja ne ovat tuulelta suojaisia poukamia. Poukamaan kulkeminen vaatii kuitenkin erityistä varovaisuutta ja tuntemusta, sisääntuloaukoilla on paikoin kivikkoista.

Kelventeeltä löytyy viitoitusta saarella kulkijoille ja useita nuotiopaikkoja retkeilijöille. Saari on kokonaisuudessaan pitkä harju, joten maasto on paikoin mäkistä.”

Mistä muista luonnonsatamista olette pitäneet?
”Päijänteellä sijaitsee paljon kauniita luonnonsatamia, etenkin moottoriveneilijöille, jotka voivat rantautua mataliinkin rantoihin. Lietsaari kauniine hiekkarantoineen on Etelä-Päijänteen helmi, Linnasaaren takut ovat ihastuttavat pienet kalliosaaret myöskin eteläisellä Päijänteellä. Tehin selän pohjoispuolelta löytyy muun muassa Kytösaari-Salmensaari-Ahosaari-saarirypäs, joka tarjoaa monia rantautumispaikkoja kaikille tuulensuunnille. Päijänteeltä löytyy myös suuri määrä eri purjehdusseurojen tukikohtia, joihin voi kaikki seuroihin kuuluvat rantautua maksamalla vuorokausimaksun.”

Kråkskär kiehtoo Maariaa

Maaria Parry perheineen suuntaa yleensä Saaristomerelle. Helsinkiläiset purjehtivat viime kesänä Kråkskäriin, johon koko nelikko tykästyi. Parryn suosikkikohteessa viihtyvät niin lapset kuin vanhemmatkin.

Mikä Kråkskärissä viehättää?
”Kävimme viime kesänä ensimmäistä kertaa Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvassa Kråkskärissä. Pienten lasten kanssa saaren hiekkaranta oli aivan unelmapaikka, varsinkin kun meille osui silloin kauniit säät eikä sinilevää näkynyt. Saaressa on vanha kalastajan talo ja pihapiiri, ja pohjoispuolen silokalliolta oli mukava käydä snorklaamassa rakkolevämetsän keskellä.”

Vinkkejä saapumiseen ja oleskeluun siellä?
”Saaren lahti on avoin etelätuulille. Rannalla on renkaita kiinnittymiseen, mutta kalliot ovat korkeat ja paikoin todella jyrkät. Me kiinnitimme veneen keulaportaat kalliolle kulkemisen helpottamiseksi. Vanhalla kalastajatilalla on kylttejä, joissa kerrotaan saaren historiasta. Meidän viime kesän purjehduksen ainoat punkit tulivat kyllä kaikki Kråkskäristä, joten niihin kannattaa varautua.”

Kråkskäristä löytyy tekemistä niin lapsille kuin aikuisillekin. Kuva: Maaria Parry

Mistä muista olette pitäneet?
”Ei tule mieleen montaakaan luonnonsatamaa, joista emme olisi pitäneet. Luonnonsatamaisissa saarissa pääsee usein nauttimaan myös metsässä kulkemisesta, vaikka metsä saattaa toki olla melko pieni. Esimerkiksi Dalskär on kiva. Suomenlahdella Eestiluoto on kestosuosikki.

Meillä on ystävä, joka on kolunnut Saaristomerta läpi ja jakanut meille vinkkinsä luonnonsatamien salaisista helmistä. Jotkut niistä taitaa kyllä nykyään löytyä partiolaisten satamakirjasta. Merikartan tutkiskelu ”sillä silmällä”, että mistä löytyisi suojainen ja riittävän syvä rantautumispaikka, on mielenkiintoista. Aina kannattaa kuitenkin olla takataskussa vaihtoehtoinen suunnitelma, jos ennalta tuntematon paikka ei olekaan hyvä rantautumiseen.”

Muistathan Saimaan?
Myös Saimaalla on upeita luonnonsatamia. Tutustu esimerkiksi näihin luonnonsatamiin:
• Hietasaari
• Kongon laguuni
• Laajahiekka
• Listinki
• Iivarinsalo
• Mitinhiekka
• Petrisaari Puruvedellä
• Sammakkoniemi Linnansaaren kansallispuistossa

Löydät kaikki Saimaan satamat uudistuneelta veneilysaimaa.com-sivustolta. Kannattaa kurkata!


Hei, mitä kuuluu?

Hei, mitä kuuluu?

Eri puolilla kotimaatamme sijaitsevat seurat kertovat toimintansa lisäksi, millainen veneilykausi heillä on ollut. Torniossa jäät olivat veneilyn tiellä vielä toukokuun alkupuolella, entä Jyväskylässä?

TORNION VENESEURA

Kotisatama: Tornio
Perustamisvuosi: 1975
Jäsenmäärä: 200
Purjeveneitä: 15
Moottoriveneitä: 25
Kotisivut: tornionveneseura.fi

Tornion Veneseura on toiseksi pohjoisin SPV:n jäsenseuroista. Seura on saanut joka vuosi uusia harrastajia Simojärveä ja Kemijärveä myöten, minkä seurauksena satamapaikat alkavat täyttymään.

”Seuramme maatukikohta sijaitsee Tornion kaupungin omistamassa venesatamassa Letossa. Meillä on myös saaritukikohta Etukarissa, noin viiden mailin päässä Letosta. Lisäksi suunnittelemme uuden saaritukikohdan perustamista paikallishistoriallisesti merkittävään Kuusiluodon saareen. Etukariin on valmistunut tänä keväänä uusi 12-metrinen ponttoonilaituri.

Kesäisin järjestämme muun muassa jollakurssin ja Päivä Merellä -tapahtuman, joka on koonnut alueen eri yrittäjiä ja viranomaisia vesillä liikkumisen ja veneilyn pariin. Molemmat – jollakurssi ja Päivä Merellä – ovat suosittuja ja keräävät roimasti osallistujia. Tosin tällä kertaa jouduimme perumaan jollakurssin koronaepidemian takia.

Jollakoululaiset harjoittelivat turvallisesti Meri-Lapin Meripelastajien turvaveneen läheisyydessä.

Tänä vuonna kesä saapui Tornioon noin kaksi viikkoa normaalia myöhemmin ja veneiden laskua aloiteltiin toukokuun viimeisellä viikolla. Sitä ennen satama-altaassa oli vielä jäät haittoina. Kausi täällä pohjoisessa päättyy aikaisin, syys-lokakuun vaihteessa. Suurin osa veneistä nostetaan ylös lokakuun ensimmäisen viikon aikaan. Koska tänä vuonna kauden aloitus myöhästyi, odotamme lämmintä ja pitkää syksyä.

Valtaosa merimatkoista suuntaa meillä Ruotsin puolen saaristoon, koska Suomen rannikko on täälläpäin hyvin matalaa ja saaria vähän – ja nekin matalarantaisia. Ruotsin saaristo on runsas tarjoten monia loistavia vierassatamia. Vedet ovat syviä ja
hiekkarantoja on helppo löytää.

Kari Kenttä, kommodori

RAUTPOHJAN VENEILIJÄT

Kotisatama: jyväskylä
Perustamisvuosi: 1997
Jäsenmäärä: 48
Purjeveneitä: 5
Moottoriveneitä: 20

Rautpohjan Veneilijät (RauV) sijaitsee kauniin Päijänteen rannalla, Jyväskylässä. Seuran tukikohta löytyy Puolakasta, heti Korpilahden eteläpuolelta. Rautpohjan Veneilijät on vuosien varrella järjestänyt jäsenilleen monenlaisia tapahtumia ja veneilyyn liittyviä koulutuksia.

”14. tammikuuta 1997 perustetun seuramme lippumerkki juontaa juurensa Rautpohjan tehtaiden historiaan, kun Rautpohjassa tehtiin tykkejä. Merenkulkulaitoksen lippukomitea ilmaisi osuvasti asian merkin hyväksyessään: ”Tykki on rautaa, mikä tekee tunnuksestanne lähes puhuvan.”

Nykyään Puolakan-tukikohta kerää jäseniämme viettämään vapaa-aikaa niin saunan kuin kalastuksenkin merkeissä. Tukikohdasta käsin on ollut hyvä tehdä veneretkiä niin etelän suuntaan kuin pohjoiseenkin. Lähiympäristössä on useita muitakin veneseurojen tukikohtia, mikä on mahdollistanut erilaisten yhteisten tapahtumien ja koulutusten järjestämisen. Tukikohta sai hiljattain käytettynä hankitun betoniponttoonilaiturin, jota on kunnostettu talkoilla.

Vaikka seurassa on enemmän moottoriveneilijöitä, ei purjehdusta ole unohdettu. Seuran toimesta on käyty purjehtimassa kaljaasi Ansiolla Kalajoella ja viime kesänä kaljaasi Ilonalla Raumalla.

Katsastustoiminta on tärkeä osa seuran toimintaa ja tällä hetkellä sitä pyörittää neljä katsastajaa. Koronatilanteen vuoksi yksittäiset katsastukset lähtivät hiljakseen liikkeelle, vaikka jääpeite lähtikin Päijänteestä tänä keväänä aikaisin. Kylmä kevät ei houkutellut veneilykauden aloittamista – ilmeisesti perinteinen heinäkuu on sitä veneilyn suosituinta järvellä oloaikaa. Syksyn pimenevät illat tuovat oman tunnelmansa Päijänteelle.

Rautpohjan Veneilijät

RauV:n tukikohta Puolakassa.

VUOSAAREN UREHILUKALASTAJAT

Kotisatama: Vuosaari
Perustamisvuosi: 1965
Jäsenmäärä: 600
Purjeveneitä: 60
Moottoriveneitä: 200
Kotisivut: vuosaarenurheilukalastajat.fi

Vuosaaren Urheilukalastajat ry (VUK) on merta kunnioittava aktiivinen Itä-Helsinkiläinen seura, joka edistää vapaa-ajan kalastusharrastusta ja veneilyä.

”VUK:ssa on sekä kokeneita matkapurjehtijoita että kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ansioituneita kalastajia. Lisäksi jäsenistössä on lähisaarien mökkeilijöitä ja viime aikoina on tullut myös paljon uusia jäseniä melontaharrastuksen pariin.

Yhdistys osallistuu aktiivisesti alueensayhteisölliseen toimintaan ja on houkutteleva yhteisö kalastuksen ja veneilyn pariin haluaville. VUK on vuosittain ollut mukana järjestämässä alueen suosittuja tapahtumia, kuten Vuosaaren Joulupolkua ja Helsingin Venetsialaisia. Satamastamme löytyy myös yksi Helsingin mukavimmista kahviloista, palkittu Kahvila Kampela.

Seuramme monipuolisuuden takia voisikin sanoa, että meillä on veneitä vesillä lähes vuoden ympäri ja kalastustoimintaa harrastetaan myös vuoden ympäri sekä kotisataman tuntumassa että muualla Suomessa.

Korona on vaikuttanut VUK:n kauden toimintaan muun muassa niin, että yhteisiä tilaisuuksia on peruttu tai siirretty. Saaritukikohdan ja kotisataman saunatilat ovat olleet suljettuina. Muutamia veneitä on myös jäänyt telakalle. Positiivisena asiana, niin koronan myötä yhdistyksemme otti pienimuotoisen ”digiloikan” kun järjestimme ensimmäisen webinaarikoulutuksen uudesta vesiliikennelaista jäsenistölle ja paikalla oli runsas osallistujamäärä!

Michael Ljungqvist, varapuheenjohtaja

Tekstin on koonnut Anni Raunio ja Joakim Nordström
Kuvat: seurojen arkistot

Lue edellinen Hei mitä kuuluu? -juttu >