Vaarallisten jätteiden vastaanotto huvivenesatamissa

Vaarallisten jätteiden vastaanotto huvivenesatamissa

Hyvin järjestetty jätehuolto venesatamissa ja veneilijöiden tekemät ratkaisut vesiympäristön suojelemiseksi ovat tärkeitä asioita sekä veneilijän että sataman kannalta. Koko sataman viihtyvyys paranee ja mahdolliset negatiiviset ympäristövaikutukset ja riskit minimoidaan. Pidemmällä aikavälillä, sataman vastuullisten henkilöiden jätteiden käsittelyyn kuluva aika vähenee ja toiminta tehostuu.

Yli 50 veneen satamissa pitää olla jätehoitosuunnitelma ja asianmukainen jätelajittelu. Jos järjestettyä jätehuoltoa ei ole, tulee alueen käyttäjiä opastaa, mihin jätteet on mahdollista toimittaa. Ei ole yhdentekevää, minne käymäläjätteet ja muut jätteet päätyvät, millä menetelmällä veneen pohja pidetään puhtaana ja miten jätteitä käsitellään.

Venesatamien ja -telakoiden on erotettava toisistaan toiminnastaan syntyvät ja vastaanottamansa vaaralliset jätteet sekä hyöty- ja muut jätteet, ja järjestettävä niille asianmukaiset säilytystilat.

Vaaralliseksi jätteeksi nimetään jäte, joka voi aiheuttaa erityistä haittaa terveydelle tai ympäristölle. Veneilyssä sellainen jäte syntyy erityisesti kevät- tai syyskunnostusten yhteydessä ja muussa telakkatoiminnassa. Vaarallinen jäte on pidettävä erillään muusta jätteestä, säilytettävä alkuperäisessä pakkauksessaan sekoittamatta niitä keskenään ja vietävä ne vaarallisen jätteiden keräyspisteeseen, jäteasemalle tai kiertävään keräykseen. Esimerkkejä venesatamissa syntyvistä vaarallisista jätteistä ovat jäteöljy, liuotinjäte, maalit ja lakat, pilssivesi, jätepolttoaine, jäähdytysneste, jarruneste, kiinteä öljyjäte, kiinteä poltettava jäte, akut ja paristot, hätäraketit ynnä muut.

Veneilyn ympäristövaikutukset ovat marginaalisia esimerkiksi teollisuuden, maatalouden tai yhdyskuntien vaikutuksiin verrattuna, mutta erityisesti pistevaikutukset voivat olla merkittäviä.

Huvivenesatamien jätehuoltoa valvoo kunnan ympäristösuojeluviranomainen, joka myös hyväksyy jätehoitosuunitelmat. Merenkulun ympäristösuojeluasetuksen (76/2010) luvun 2 §:ssä on säädetty alusjätteiden vastaanottojärjestelyistä huvivenesatamissa ja 3 §:ssä jätehuoltosuunnitelma rakenteesta ja sisällöstä.

Jätelain tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja luonnolle. Syntyvä jäte pyritään hyödyntämään siten, että jäte kierretään uusiokäytössä sellaisenaan – tai jos se ei ole mahdollista, kierrätetään jätteen sisältämä raaka-aine. Kierrätys säästää myös energiaa, jota kuluu uusien raaka-aineiden tuottamiseen.

Suomen merenhoitosuunnitelman tavoite on Itämeren hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä. Toimenpideohjelmassa 2016-2021 todetaan, että vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta tavoitteiden saavuttaminen vuoden 2020 loppuun mennessä ei ole kaikilta osin mahdollista, koska TBT-pitoisuudet ylittynevät edelleen eräillä rannikon alueilla samoin kuin dioksiiniyhdisteiden pitoisuudet ruokakaloissa. Tämä johtuu Itämeren hitaasta toipumisesta aiemmasta saastuttavasta toiminnasta etenkin TBT:n osalta ja dioksiinien kaukokulkeumasta.

Tukeakseen jäsenseurojensa työtä SPV kokoaa jäsenille tietopaketin vaarallisten jätteiden keräyspisteistä ja jätteiden käsittelystä huvivenesatamissa ja telakka-alueilla.
Ympäristöä ja viihtyvyyttä sekä muuta toimintaa satama-alueella voidaan kirjata ympäristöohjelmaan. Malli ympäristöohjelmasta löytyy Pidä Saaristo Siistinä ry:n kotisivuilta www.pidasaaristosiistina.fi ympäristötietopaketin alla.

Vesillä liikkuvien määrän jatkuvasti lisääntyessä on entistä tärkeämpää muistaa, että luonnossa on liikuttava sen omilla ehdoilla ja vältettävä luonnon turhaa kuluttamista. Veneillessä on tärkeää pyrkiä ehkäisemään turhaan jätteen syntyä. Nautitaan veneilystä ja vesilläolosta yhdessä!

Lähteet: Seilaa Siististi, veneilyn ympäristöopas, Pidä Saaristo Siistinä ry
Merenkulun ympäristönsuojelulain asetus (76/2010) www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100076,
Jätelaki 646/2011

Teksti: Carita Martin


Nya farleder

Nya farleder

Solrutten erbjuder djupare farleder i Kvarkens skärgård och erbjuder båtfolket fina vyer.

Kvarkens skärgård har ett rykte om sig att vara grund, stenig och svårnavigerad. En delorsak till detta är att det funnits endast ett fåtal farleder med officiellt tillräckligt djup. Andelslaget Solrutten, som bildats av båtklubbar, fiskargillen och vattenägare, har sedan 2010 verkat i samarbete med Trafikverkets farledsenhet för att åtgärda farlederna, projektets resultat ses i den nya F-serien som kommer ut i vår.

90 farleder, ca 300 sjömil, har djupmätts och trallats. Muddring har genomförts vid behov och en del farleder har fått ny sträckning. Totalt har inseglingsleder till ett sextiotal hamnar berörts och många hamnar har fått farleder djupsäkrade till 2.4 m och har därmed öppnats för långväga besökare.

Solrutten sträcker sig från Kristinestad i söder till Karleby i norr. Området har många naturhamnar och även många hamnar med service. På andra sidan ligger Höga Kusten, man kan mycket väl kombinera båda sidorna om Kvarken.

Farleder med tillräckligt djup
Kommer man från söderifrån är Kilhamn i Sideby första anhalten. Inseglingen är 2.4 m, Kilhamn är väl skyddad och har ett hembygdsmuseum värt att besöka.

Följande etapp kan vara Kaskö gästhamn i centrum av stadens idylliska trähusmiljö eller pittoreska Kristinestad som har nytt farledsdjup på 2.2 m. Kaskös gästhamn är rätt öppen för vind men är det lite båtar kan man ligga långsides.

Lite norrut ligger den natursköna ön Gåshällan i Närpes skärgård. Bryggan på den södra hamnen håller på att förnyas och blir då ett säkert ställe att ta i land på. Den norra bryggan är Närpes Skepparklubbs uthamn och är endast 1.0 m djup.

Fäliskär
Fäliskär har fått ny säkrare inseglingslinje och i hamnen finns en stadig betongponton för gästande båtar. Det kan vara rätt strömt i sundet, att beakta när man lägger till. Här finns en bastu, grillplats, och en otrolig natur. Bastun delas mellan traktens föreningar, men gäster är välkomna. Hamnen är populär som etapp på väg till och från Höga Kusten, under högsommaren kan det därför vara ganska fullt i hamnen.

Fäliskärs hamn.
Gåshällan hamn för motorbåtar,

Vasa gästhamn
Vasa gästhamn finns vid Wasa Segelförening, 2 km från stadens centrum. Cyklar finns att hyra. Hamnen erbjuder all service och har en utmärkt restaurang. Man seglar in under en högspänningslinje som höjts till 32 m för ett par år sedan.

Ravintola Berny’s och Havets Husa
Vidare norrut seglar man under Finlands längsta bro, Replotbron, 26 m. Man kan ta i land vid restaurang Berny´s hamn, alldeles intill bron. Här finns också havets hus med information om kvarkens naturarv.
Replot Gädthamn
En annan, bättre skyddad, hamn i närheten är Replot gästhamn. Här finns Café Arken. På hamnområdet finns även en barnvänlig simstrand. Cyklar kan lånas.

Siktar man på Sverige kan man gå vidare till Valsörarna. Därifrån har man en kort sträcka till Umeå eller Holmön. Väljer man att följa finska kusten kan man gå till Mickelsörarna eller Stora Kalkskär.

Mässkär
Den natursköna ön Mässkär, 3.0 m, utanför Jakobstad erbjuder utmärkt restaurangservice, bastu och dusch och ett fint museum. Välj den yttre bryggan om du har djup köl och notera att en del av inre bryggan är reserverad för en turbåt.

Från Mässkär kan man gå vidare till t.ex. Jakobstad, fyrön Tankar eller Mustakari i Karleby.

Solruttens hemsidor, www.solrutten.fi, innehåller mycket detaljerad information om hamnar och farleder. Du kan också skriva ut sjökortsutdrag som stöd för minnet, allt finns inte i F-serien.

Kristinestads segelförening.

Text och bilder: Margitha Sundström


Uusia reittejä

Uusia reittejä

Aurinkoreitti tarjoaa syvempiä väyliä Merenkurkun saaristossa ja mahdollistaa veneilyn hienoissa maisemissa.

Merenkurkun saaristoa pidetään matalana, kivisenä ja hankalana navigoida. Tämä johtuu osaltaan siitä, että virallisesti riittävän syviä väyliä on harvassa. Venekerhojen, kalastuskuntien ja vedenomistajien perustama Osuuskunta Aurinkoreitti on tehnyt yhteistyötä vuodesta 2010 lähtien Liikenneviraston väyläosaston kanssa väylien parantamiseksi. Projektin tulokset ovat nähtävissä keväällä julkaistavassa uudessa F-sarjassa.

90 väylää, noin 300 mailia. Niin paljon on luodattu ja tarvittaessa ruopattu. Osa väylistä on linjattu uudelleen. Muutostöitä on tehty noin 60 sataman sisääntuloväyliin ja useisiin satamiin on väyläsyvyydeksi vahvistettu 2,4 metriä, ja satamat on avattu vieraileville matkaveneilijöille.

Aurinkoreitti ulottuu etelässä Kristiinankaupunkiin, pohjoisessa Kokkolaan. Alueella on paljon luonnonsatamia sekä useita palvelusatamia. Vastapuolella sijaitsee Höga Kusten, ja reittisuunnittelussa voi yhdistellä hyvin merenkurkun kumpaakin puolta.

Riittävä väyläsyvyys
Etelästä tultaessa Kiilin vierassatama Siipyyssä on ensimmäinen pysähdyspaikka. Suojaisaan satamaan on 2,4 metrin väylä ja alueella on tutustumisen arvoinen kotiseutumuseo.
Seuraavaksi etapiksi sopii Kaskisten satama keskellä kaupungin idyllistä puutalomiljöötä tai kuvankaunis Kristiinankaupunki, jonne johtavan väylän uusi syvyys on 2,2 metriä. Kaskisten vierassatama on avoin tuulille, mutta tilan salliessa kylkikiinnitys on mahdollista.
Hieman pohjoisempana Närpiön saaristossa sijaitsee luonnonkaunis saari, Gåshällan. Saaren eteläpuoleista laituria ollaan uusimassa, mikä tulee helpottamaan turvallista rantautumista. Pohjoispuolen laituri on Närpes Skepparklubbin ulkosatama, jonka syväys on vain metri.

Fäliskär
Fäliskäriin on uusi turvallinen sisääntulolinja, ja satamassa on tukeva betoniponttoni vieraileville veneille. Virtauksen voimakkuus salmessa on syytä huomioida kiinnittyessä. Täällä on sauna, grillipaikka ja uskomaton luonto. Sauna on seudun yhdistysten omistuksessa, mutta vieraatkin ovat tervetulleita. Satama on suosittu etappi Höga Kustenille suuntautuvilla matkoilla ja saattaa siksi olla keskikesällä melko täynnä.

Vaasan vierassatama
Vaasan vierassatama sijaitsee Wasa Segelföreningin yhteydessä, kaksi kilometriä kaupungin keskustasta. Satamassa on polkupyöriä vuokralla, kaikki palvelut ja erinomainen ravintola. Sisääntulo on korkeajännitejohdon alta, joka on pari vuotta sitten korotettu 32 metriin.

Ravintola Berny’s ja Havets Husa
Jatkettaessa edelleen pohjoiseen alitetaan Suomen pisin silta, Raippaluodon silta, jonka korkeus on 26 metriä. Aivan sillan kupeessa on ravintola Berny’s, jonka laituriin voi rantautua. Täällä sijaitsee myös Havets Hus, josta löytyy tietoa Merenkurkun maailmanperintöalueesta.

Raippaluodon vierassatama
Toinen ja suojaisampi lähistöllä oleva satama on Raippaluodon vierassatama, jossa toimii Café Arken. Alueella on myös lapsiystävällinen uimaranta, polkupyöriäkin saa lainaksi.
Matkaa Ruotsin suuntaan voi jatkaa Valassaarille, josta lyhyen matkan päässä on Uumaja tai Holmö. Seurattaessa Suomen rannikkoa, sopivat seuraaviksi kohteiksi Mickelsörarna tai Stora Kalkskär.

Mässkär
Luonnonkauniissa Mässkärissä Pietarsaaren ulkopuolella on ravintola, sauna ja hieno museo. Satamaan johtaa kolmen metrin väylä. Ulompi laituri on veneille, joilla on suurempi syväys. On huomioitava, että osa sisemmästä laiturista on varattu yhteysalukselle.
Mässkäristä matka voi jatkua esimerkiksi Pietarsaareen, Tankarin majakkasaarelle tai Mustakariin Kokkolassa.

Lisätietoa Aurinkoreitistä sekä yksityiskohtaista tietoa satamista ja väylistä: aurinkoreitti.fi

Teksti ja kuvat: Margitha Sundström


Hanko kylpee taas

Hanko kylpee taas

Ruhtinaidenkin rakastama Hanko palasi kylpyläkaupungiksi lähes 70 vuoden tauon jälkeen.

Hanko tunnetaan upeista hiekkarannoistaan, vilkkaasta vierasvenesatamastaan, nimeään kantavasta regatasta, oransseilla massakentillä pelattavista tennisturnauksista, pitsihuviloistaan – ja kylpylätoiminnastaan.

Maine on elänyt vahvasti, vaikka Hanko oli kylpylää vailla yli 70 vuotta.

Nykyään Hanko mielletään vahvasti kesäkaupungiksi, vaikka se alun perin, vuonna 1874, perustettiin nimen omaan talvisatamaksi. Hangon kylpylaitos rakennettiin, jotta kaupunkiin voitiin vuodesta 1879 alkaen houkutella kävijöitä kesäaikaan.

Rantaelämä oli 100 vuotta sitten hillittyä ja muoti peittävää.

Kylpylä panosti maineikkaisiin lääkäreihin ja aikansa huippuhoitoihin. Kylpylävieraiden terveyttä edistettiin muun muassa sähkö-, mutahieronta- ja hiilihappokylvyillä, höyrykaapeilla ja lääkintävoimistelulla. Aamupäiväkylpyä pidettiin päivän tärkeimpänä, mutta jotkut vieraat istuivat lämpimissä altaissa jopa kolmekin kertaa vuorokaudessa.

Usean viikon visiitit olivat yleisiä. Vuonna 1895 kuuden viikon vierailu Hangon kylpylälaitoksessa maksoi 240-480 markkaa eli noin 1200-2400 euroa. Toisen luokan tiloissa oli mahdollisuus nauttia saunasta ja kylvyistä yksinkertaisemmin palveluin.

Kylpylän viereen ravintolaksi rakennettu Casino tarjosi kulinaarisia nautintoja niin ruhtinaille kuin valtiomiehillekin, ja aikansa tunnetuimmat taiteilijat esiintyivät illanvietoissa. Kylpyläpuistoa ympäröivälle alueelle nousi 1800-1900-lukujen taitteessa toinen toistaan komeampia puisia huviloita.

Ensimmäistä maailmansotaa edeltävät vuodet olivat Hangossa, Pohjolan hienoimmaksikin kylpyläkohteeksi mainitussa kaupungissa, vilkkaita. Luonnonkaunis Hanko viehätti erityisesti venäläisiä turisteja.

Sota lopetti tuon romanttisen ajanjakson tylysti, mutta Hanko nousi itsenäistyneessä Suomessa nopeasti jaloilleen. Uusi menestyksen aalto lämpimine kesineen pyyhkäisi kaupunkiin 1930-luvulla, jolloin niukentunut uimapukumuoti kukoisti ja ihokin sai nauttia aurinkokylvyistä.

Sota pisti jälleen julman pisteensä huolettomille suvipäiville, ja kesä 1939 jäi kylpylän viimeiseksi. Toisen maailmansodan runtelema rakennus jouduttiin purkamaan vuonna 1945.

Kylpylaitoksen viereen rakennettu Casino huolehti vieraiden viihdytyksestä.

Huhtikuusta 2017 alkaen Hangossa kävijät ovat päässeet jälleen nauttimaan kylpyläpalveluista meren äärellä. Arkkitehti Pekka Helinin suunnittelema Hangon Merikylpylä valmistui Tehtaanniemelle, suositun vierasvenesatama Itämeren Portin ja upeasti kunnostetun Hotel Regatan välimaastoon.

2000-luvun kylpylöissä ei enää luoteta hiilihappo- tai sähköhoitoihin, vaan Hangon Merikylpylä vetoaa asiakkaisiinsa tyylikkäillä kauneus- ja hyvinvointipalveluilla, jooga- ja pilatestunneilla, uima- ja terapia-altailla sekä modernin eleganteilla tiloilla.
Hotelli Regatta vastaa kylpylän toiminnasta ja on sen perustajaosakas. Hangon Merikylpylään on mahdollista ostaa yksityinen osakkuus, jonka ansiosta palveluista voi nauttia rajattomasti.

Kylpylän avulla Hangon on mahdollista tehdä käänteinen temppu yli sadan vuoden takaisiin suunnitelmiin nähden – houkutella vieraita kaupunkiin myös vuoden viileimpinä hetkinä.

Viisi tärppiä kesä-Hankoon:

  • Rantalomaillen: Bellevue, Plagen, Märsan, Tulliniemi ja Lappohja sekä pienemmät Silversand, Hangonkylä, Vedagrundet ja Regattaranta ovat Hangon yleisiä, viehättäviä uimarantoja. www.hanko.fi ja Palvelut
  • Maisemamatkailua: Ihaile monimuotoista luontoa Hangon vesitornin korkeuksista käsin. www.tourism.hanko.fi, Näe & koe ja Nähtävyydet
  • Luonnon helmaan: Varaa hellyttävä meriretki, jolla pääset moikkaamaan Itämeren harmaahylkeitä. http://tourism.hanko.fi/opastetut-luontoretket-hangossa/
  • Taidehistoriaa: Huilaa hetki helteeltä viettämällä aikaa Hangon museon Ilmari ja Tapio Wirkkalan tuotannosta kertovasta näyttelyssä, www.hanko.fi.
  • Liikuntaa: Aloita kesäaamu ihanalla joogalla tai varaa viikonloppukurssi Merijoogasta, www.merijooga.fi

Teksti: Iina Airio

Kuvat: Hangon museo

Lähteet: www.hanko.fi, www.regattaresports.fi, Hangon Museo



Suloinen Saimaa

Suloinen Saimaa

Saimaalla kulkee vesistön halki etelästä pohjoiseen ja idästä länteen hyvin viitoitettu syväväylä, jota voisi kutsua Saimaan vesimoottoritieksi.

Veneilijän on helppo siirtyä kohteesta toiseen niin sanottua Saimaan vesimoottoritietä pitkin. Sen varrella on suuret, kaupunkien erinomaisesti varustellut venesatamat, palvelut ja nähtävyydet. Suurimmat kaupunkien venesatamat löytyvät Lappeenrannasta, Puumalasta, Savonlinnasta, Kuopiosta ja Joensuusta, joissa veneilijöiden palveleminen kesäisin on paikallisille toimijoille varsin tuttua. Mutta onko se koko Saimaan kuva?

Kuten autoilijat lomillaan, myös veneilijät poikkeavat mieluusti vesimoottoriteiltä syrjemmille pikkuteille ja seikkailuihin. Mitä ympärillä sitten näkyy? Se riippuu siitä, millä kohtaa päättää jättää Saimaan vesimoottoritien ja siirtyä maaseudulle.

Tynkkylän lomaniemen rantasauna

Etelä-Saimaa

Etelä-Saimaalla riittää suuria selkiä ja hienoja hiekkarantoja. Jos viihtyy auringossa hiekkarannoilla uiden, ei Lappeenrannasta kovin pitkälle tarvitse edetä. Hyvinä vierailukohteina voi mainita muun muassa Hietasaaren, Ruuhonsaaren ja idässä Satamosaaren. Kuitenkin Listinki veneilijälle sopivana luonnonsatamana tarjoaa ehkä aurinkoisena päivänä parhaan hiekkarantaisen luonnonsataman.

Ristiina-Mikkeli

Ristiinan ja Mikkelin vesillä reitiltä poikkeaminen kannattaa. Astuvansalmessa voi tutustua noin 5 000 vuotta vanhoihin kalliomaalauksiin ja jatkaa siitä Kirkkotaipaleen ja Varkaantaipaleen avokanavien kautta kohti Luonterin kirkkaita vesiä. Luonterilla Karihiekka ja Neitvuori ovat vierailukohteina kokemisen arvoisia. Vuonna 2017 voi veneellä pistäytyä Mikkelissä vaikkapa asuntomessuilla.

Puumala-Savonlinna

Puumalan jälkeen alkavat todelliset norppavedet, jotka vain paranevat lähestyttäessä Savonlinnaa. Pihlajaveden saaristo on mykistävän kaunis jääkauden muokkaama sokkelo. Norpan koti. Pihlajavedellä veneilevien kannattaa vierailla maatilamatkailuyritys Tynkkylän lomaniemessä, jossa voi viettää mukavasti palveluiden äärellä useammankin päivän. Erityisesti lapeset viihtyvät Tynkkylässä. Myös Mitinhiekan ja Juuvinsaaren retkisatamat ovat käymisen arvoisia paikkoja.

Savonlinna-Kuopio

Savonlinnasta Kuopioon johtaa kaksi reittiä. Toinen kulkee Linnansaaren kansallispuiston sekä Varkauden kautta ja toinen Heinäveden kautta. Linnansaaren kansallispuisto tarjoaa runsaasti retkisatamia ja Saimaa Holidayn palvelut huolehtivat siitä, että venematkailija saa kaiken tarvitsemansa. Vierailu Järvisydämen lomakylässä kannattaa. Uutuutena kallioon louhittu kylpylä, joka on varsin ainutlaatuinen.

Heinäveden reitti on kuuluisa kauneudestaan ja kanavistaan. Kapealla reitillä näkee kesäpäivänä kaikenlaista ja jos sinne lähtee, on syytä jättää kiire pois. Vierailla kannattaa reitin varrella muun muassa Valamon luostarissa.

Kallavedellä on lukuisia retkisatamia, joista voi mieluisan valita reitin varrelta. Kuopiossa Maljalahden vierasvenesatama on kaupungin keskustasta kivenheiton päässä ja jos nälkä yllättää niin veneilijää saattaisi kiinnostaa kuuluisa muikkuravintola Sampo, joka löytyy myös läheltä.

Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjalaan matkaavan ei kannata missään nimessä kääntyä Joensuusta takaisin vaan jatkaa vielä Pielisjokea ylös kohti Pielistä. Pielisjoella Jakokosken museokanava tarjoaa erinomaisen puolivälin pysäkin venematkalle. Pieliselle saavuttaessa Kolin korkeat vaarat ja Kolin edustalla oleva Hiekkasaari on varmasti ympäristönsä puolesta sellainen, jota ei unohda, kun sen kerran on nähnyt. Kyseessähän on Suomen kansallismaisema, joten maisemalta voi odottaa paljon jo senkin vuoksi. Hiekkasaaren rannasta maisema näyttää kuitenkin aika paljon erilaiselta kuin mainoksissa. Jos matkaa jatkaa vieläkin edemmäksi on Nurmeksen Bomba hyvä vierailukohde. Siellä voi aistia aitoa Pohjois-Karjalaista tunnelmaa ja kruunata matkansa vaikkapa paikallisella herkuilla.

Mitinhiekan retkisatama

Teksti ja kuvat: Antti Kaipainen


Valmistaudu ensi kauteen kouluttautumalla

Valmistaudu ensi kauteen kouluttautumalla

Veneily on mitä monimuotoisin ja monipuolisin harrastus, jota voi harrastaa omien mieltymysten mukaisesti. Kun veneilykipinä tarttuu, ensimmäiseksi veneeksi valitaan usein omiin ja perheen tarpeisiin soveltuva pienehkö moottori- tai purjevene, jolla on turvallista aloittaa veneilijäksi kasvaminen. Veneilytaitoa ei voi pelkästään opiskella kirjoista lukemalla, vaan veneilijäksi tai purjehtijaksi opitaan vuosien käytännön harjoittelun myötä. Myös erilaiset koulutukset auttavat veneilytaitojen kehittämisessä.

Miten voin parantaa veneilytaitojani?

SPV:n tavoitteena on laajentaa veneilykoulutusta niin, että kaikkien sen jäsenseurojen jäsenillä olisi mahdollisuus saada tarvittavaa, SPV:n laatujärjestelmän mukaista veneilykoulutusta omalta kotiseudultaan. Monet seurat tarjoavatkin veneilykoulutusta seuroissa joko seurojen itse järjestämänä tai yhteistyössä kansalaisopistojen kanssa.
Veneilyseurat antavat hyvää veneilyn peruskoulutusta liittyen karttanavigointiin, vesiliikenteen säädöksiin, merenkulun turvalaitteisiin, veneen järjestelmien toimintaan ja käytännön veneilytaitoihin. Opetukseen sisältyy teoriaopiskelua ja teorioiden soveltamista käytäntöön, mukaan lukien veneen käsittelyharjoituksia. Käytännön osuudet toteutetaan useimmiten oppilaiden omilla veneillä, jolloin opitaan, kuinka asiat tehdään omassa veneessä. Veneilijä- ja purjehtijakoulutukset antavat hyvät eväät omaehtoiseen ja turvalliseen harjoitteluun suojaisilla sisävesillä ja rannikolla.

Tähtäimessä ulkomaan reissut?

Veneilytaitojen karttuessa monella kasvaa halu purjehtia lähisaaria kauemmaksi, lähteä merelle nauttimaan ulkosaariston karuista mutta niin kauniista maisemista tai matkustaa jopa merentakaisiin kohteisiin esimerkiksi Ahvenanmaalle, Viroon tai Ruotsiin. Tällöin vene on todennäköisesti jo vaihdettu suurempaan ja asuttavampaan malliin, jolla matkanteko on miellyttävämpää, ja ainakin näennäisesti turvallisempaa.

Tässä tilanteessa veneily- ja pursiseurat tarjoavat venepäällikkökoulutusta, joka muun muassa täydentää aiemmin hankittua kolutusta kansainvälisillä säädöksillä, avomerinavigoinnilla ja käytännön veneilyvinkeillä Euroopassa. Lisäksi veneilijä voi hankkia Euroopan sisävesiliikennepätevyyden suorittamalla CEVNI-kurssin ja tutkinnon. Venepäällikkötutkinnon suoritettuaan SPV:n kautta voi hakea Kansainvälistä huviveneenkuljettajan pätevyyskirjaa, jolla voi osoittaa pätevyytensä esimerkiksi vuokrattaessa venettä Välimeren maissa. Kokenut veneilijä voi hakea seuran koulutusvastaavalta pätevyyden arviointia myös ilman kursseja. Jos seurassasi ei ole kerrottu tästä mahdollisuudesta, ole yhteydessä Suomen Purjehdus ja Veneilyyn. Hakuprosessi on maksuton jäsenetumme.

Edellä mainittujen veneilijä-, purjehtija- ja venepäällikkökoulutuksien oppisisällöt kattavat hyvin veneilyn perustason tiedot ja taidot. On suositeltavaa hankkia lisäksi meri-VHF-käyttölupa suorittamalla Viestintäviraston rannikkolaivurin radiotutkinto eli SRC-tutkinto. Meri-VHF on ylivoimaisesti paras ja varmin hätäviestintä ja yhteydenpitoväline meriolosuhteissa.

Minäkö kouluttajaksi?

Onko omassa seurassasi tarjolla haluamaasi veneilykoulutusta? Koulutusta tarjoavia seuroja ja osaavia veneilykouluttajia tarvitaan lisää. Jos olet kokenut veneilijä ja sinulla on kansainvälinen huviveneenkuljettajan pätevyyskirja (kv-kirja), miksi et jakaisi omaa osaamistasi muille ja alkaisi toimia seurasi kouluttajana tai koulutuspäällikkönä. SPV järjestää talvi- ja kevätkuukausina lukuisia veneilykoulutuksen info- ja koulutustilaisuuksia eri puolella Suomea seuroille, joilla on kiinnostusta veneilykoulutuksen järjestämiseksi.

Kaksipäiväisillä kouluttajakursseilla perehdytään SPV:n laatujärjestelmän mukaiseen koulutusprosessiin ja tehdään paljon käytännön opetusharjoituksia. Koulutustilaisuudet ovat rentoja yhdessä oppimisen hetkiä, joissa osallistujat oppivat paljon toinen toisiltaan.

Lue lisää koulutuksista: spv.fi/seurat/koulutus/

Kirjoittaja: SPV:n Koulutustoiminnon jäsen Jukka Toivakka


Maalaa ekosti

Maalaa ekosti

Veneen huoltorutiineihin kuuluvat pohjamaalien tarkastus ja paikkamaalaus tai kokonaan uuden maalikerroksen levittäminen.
Yksi veneen pohjaa suojaavista aineista on kiinnittymisenestomaali eli kansanomaisemmin myrkkymaali, jonka tarkoituksena on estää kasvustoa ja siten myös merirokkoa kiinnittymästä veneen pohjaan. Myrkkymaalien toiminta perustuu kemiallisiin tai biologisiin ominaisuuksiin, jotka estävät mikrobien ja kehittyneempien kasvi- ja eläinlajien muodostaman kasvuston tarttumista veneiden pohjiin.

Vaikutukset herkkään Itämereen

Myrkkymaalin nimi paljastaa karun todellisuuden itse tuotteesta. Nykyisissä maaleissa käytetään tehoaineina sinkkiä ja kuparia ja ne ovat suurissa määrin ihmiselle vaarallisia, mutta jo pienissä pitoisuuksissa ne ovat haitallisia Itämeren eliöstölle ja erityisesti muutamalle avaineliölle, ja siten myös koko Itämeren ekosysteemille.

Itämeren ekosysteemi on erittäin herkkä. Herkkyyden selittäviä tekijöitä ovat muun muassa Itämeren nuori ikä, vähäinen lajimäärä sekä hidas veden vaihtuvuus. Koko Itämeren veden vaihtuminen vie noin kolmekymmentä vuotta. Itämerellä on vain muutama niin sanottu avainlaji, joista monen muun lajin hyvinvointi ja olemassaolo riippuvat. Tällaisia avainlajeja ovat rakkolevä sekä sinisimpukat, jotka ovat monelle Itämeren lajille elintärkeitä.

Monivuotisen rakkolevän pinnassa sekä koko kasvustossa kasvaa erilaisia leviä, simpukoita, katkoja, siiroja, kotiloita ja matoja. Rakkoleväkasvusto tarjoaa kalanpoikasille suojaisan ja ruokapitoisen kasvuympäristön.

Sinisimpukat ovat merkittävä osa rannikkoekosysteemiä. Monet kalat, pohjaeläimet ja linnut käyttävät niitä ravintona. Sinisimpukat suodattavat ravintonsa merivedestä ja näin niihin kertyy helposti ympäristömyrkkyjä. Ympäristömyrkyt vaikuttavat näin sekä sinisimpukoissa että ravintoketjussa.
Huviveneiden myrkkymaaleissa käytettävät tehoaineet, sinkki ja kupari, ovat haitallisia näille molemmille lajeille vahingoittaen niiden lisääntymiskykyä. Erittäin haitalliseksi huviveneiden myrkkymaalaamisen tekee se, että veneet liikkuvat runsaasti alueilla, joissa vesi on matalahkoa ja rakkoleväpitoista. Huviveneet ovat myös satamissa paikallaan pitkiä aikoja, jolloin haitallinen pistevaikutus muodostuu erittäin suureksi.

Vaihtoehtoja myrkkymaaleille

Mitä veneilijä sitten voi tehdä vähentääkseen omalta osaltaan myrkkykuormaa?

Vähentämällä myrkkymaalausta, siirtymällä vähemmän myrkyllisiin maaleihin ja mekaanisiin pohjan puhtaanapitomenetelmiin. Ne ovat ainoat toimivat keinot.
Myrkkymaaleja käytettäessä onkin hyvä muistaa, että vain päällimmäinen kerros on vaikuttava kerros, joten monen kerroksen maalaaminen on täysin turhaa. Mekaanisia puhtaanapitomenetelmiä on monia ja niitä tulee markkinoille jatkuvasti lisää. Tämä kertoo ympäristötietoisuuden lisääntymisestä myrkkymaalien osalta sekä siitä, että veneilijät ovat kuluttajina nyt kiinnostuneempia myrkkymaalien vaikutuksista kuin ennen.

Perinteisten myrkkymaalien rinnalla on myös fysikaalisiin ominaisuuksiin perustuvia maaleja. Niiden toiminta perustuu esimerkiksi liukkaaseen pintaan, jonka maali muodostaa. Nämä ovat hyviä vaihtoehtoja. Niidenkin osalta tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta sen suhteen millaisia aineita niistä saattaa liueta veteen ja millaisia pitkän ajan vaikutuksia niillä saattaa olla eliöstöön.

Ympäristön ja veneen kunnostajan kannalta turvallisin vaihtoehto on veneen pohjan puhtaana pitäminen mekaanisin menetelmin. Mekaanisia menetelmiä ovat muun muassa pohjan harjaaminen erilaisilla harjoilla ja lastoilla, veneen satamassa säilyttäminen erilaisten mattojen päällä, veneen harjapesettäminen venepesurilla vedessä, ylös nostaminen kesken kauden sekä pohjan pesu painepesurilla.

Veneen pohjaa kunnostettaessa on syytä muistaa, että kaikki hiontapöly sekä maalin palaset on kerättävä talteen. Molemmat ovat vaarallista jätettä, joka maahan jätettäessä aiheuttaa maaperän pilaantumista. Maaperän pilaantumisen siivoamisesta sekä kuluista vastaa pilaaja. Pölyn ja palaset voi kerätä talteen esimerkiksi veneen alle asetettavan pressun tai hiomisessa käytettävän hiontapään, joka on kiinnitetty imuriin, avulla. Kannattaa olla aktiivinen oman veneseuran suuntaan ja kysyä olisiko seuralla tarjota jäsenistön käyttöön hiontaimuria.

Teksti: Hanna Haaksi, Pidä Saaristo Siistinä ry


Vuokraveneellä lämpimille vesille

Vuokraveneellä lämpimille vesille

Vaimoni luki Göran Schildtiä ja minä Dunckerin Peraa, haaveita lämpimistä vesistä. Vaikka olem­ mekin pitkän linjan veneilijöitä, lämpimille vesille seilaamaan lähteminen vain tuntui niin haasta­valta. Haastetta ei vähentänyt se, että venelehtien tarinoissa kerrottiin useimmiten maailmanympäripurjehtijoista tai muuten vain perusveneilijän näkökulmasta ”hardcore”-touhusta, vuosien mittaisista reissuista, joille lähteäkseen piti luopua koko siihenastisesta elämästä.

Mutta niin vain löysimme itsemme istumasta Kroatiassa Splitin Marina Kastelan terassilla odottelemassa vuokraveneen luovutusta. Matka meni kyllä ihan turistina, vaikka muodollisesti olinkin veneen kippari, viralliselta kipparilta kun olijäänyt vaadittava kv-kirja Espooseen, mutta minulla se oli. Ei se maailmanympäripurjehdus ollut, mutta me ihastuimme ja kipinä syttyi.

Siitä se sitten lähti ja jäimme koukkuun. Huomasimme, että tämähän on ihan samanlaista hommaa kuin kotonakin. Eroja toki oli, että aurinko paistoi, tuuli puhalsi lämpimästi ja veneenä oli hieno muutaman vuoden ikäinen purjevene. Vene, joka useimmille on vain haave.

Lisäksi oli syvät vedet, joissa on helppo navigoida, paljon luonnonsatamia, ankkuri- ja poijulahtia, kylien ja ravintoloiden laitureita sekä täyden palvelun satamia. Palvelu pelasi joka paikassa ja perustaidoilla pärjäsi.

Innostus tarttuu

Seuravan reissun järjestimme itse, eikä se ollut sen vaikeampaa kuin minkä tahansa lomamatkan järjestäminen. Nyt järjestämme reissuja myös muille. Veneilyseuroille purjehduslomat ovat mainio juttu. Vaikka oma seuramme on moottorivenekerho, on sen jäsenistöstä löytynyt innostusta lähteä kanssamme laajentamaan veneilijän tajuntaa. Vuosi vuodelta venemäärä on kasvanut, pätevyyksiä on hankittu (kansainvälinen huviveneenkuljettajakirja, VHF), pidetty infoiltoja ja suunniteltu.

Veneet varaamme useimmiten jo marras-joulukuussa , sillä ai­kainen varaaja saa mitä haluaaja myös ennakkovaraajan edut. Lop­putalvi fiilistellään, tutustutaan kohteisiin netin kautta ja luetaan pilottikirjoja.

Voisinko minäkin?

Päätöksen tekeminen on varmasti kaikkein vaikein asia. Kun se on tehty, loppu onkin sitten aika lailla käytännönläheistä hommaa. Porukan kasaaminen on toki oma haasteensa, mutta pienelläkin porukalla voi mennä. Ensi kesänä purjehdimme vaimoni kanssa kahdestaan kaksi viikkoa isompien porukoiden reissujen välissä.

Varaa vene

Varaa vene suoraan netistä tai käyttämällä jotain suomalaista charteryhtiöiden agenttia. ltse tietenkin suosittelen agenttia. Etuna on se, että agentti näkee etsimisen vaivan ja kaivaa tuhansien veneiden ja satojen yhtiöiden tarjonnasta sinulle sopivia veneitä. Myös maksuliikenne hoituu kätevästi ja saat asiantuntijalta apua kaikenlaisiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Kuin veneilyviikolle lähtisi

Lentoliput järjestetään itse. Loppu onkin sitten perusveneilyviikon järjestämistä sillä erolla, että rannassa odottaa siisti ja huollettu vene. Kassit sisään, paikallisesta kaupasta ruoka- ja juomatarvikkeet mukaan ja merelle. Veneessä on aivan kaikki muu tarvittava kännykkää ja useimmiten Wifiä myöten. Kännykkään saa säätietoja ja huoltoneuvontaa ympäri vuorokauden. Helppoa kuin heinän teko!

Teksti: Iiro Suksi


Merillä 75 kuukautta

Merillä 75 kuukautta

Meretniemet seilaavat maailman merillä reilut kuusi vuotta. Mukana kulkee koko perhe.

Tuomo ja Riikka sekä lapset Aarre, 7, Kerttu, 5, ja Mart­ta, 3, tekevät sen, mistä moni vain haaveilee. Perhe lähti ke­säkuussa  unelmamatkalleen, jonka aikana he näkevät ja kokevat kaikki valtameret, kuusi mannerta ja 75 maata. Pitkien avomeripurjehdusten aikana kor­vaamattomana apuna on ystäviä ja sukulai­sia. Matka taittuu upean Swan 57:n kyydis­sä, jossa on kolme hyttiä, kaksi vessaa, salonki ja keittiö. Neliöitä kaunottaressa on 35.

Reitin suunnitteluun Meretniemet ovat paneutuneet huolellisesti. Myötätuulet ja -virrat ovat avain­asemassa, mutta kuitenkin siten, että unelmakohteista tingitään mahdollisimman vähän. Reitti kulkee aluksi Välimereltä Cap Verden kautta Brasiliaan. Sieltä perhe suuntaa Etelä-Amerikan ympäri Chilen vuonojen ja jäätiköiden kautta Tyynelle valtamerelle. Eteläisen Tyynen valtameren saarten Fidzin, Tongan, Australian ja Uuden-Seelannin jäl­keen he jatkavat Salomonsaarten ja Papua­ Uuden-Guinean kautta Kaakkois-Aasiaan ja sieltä Sri Lankan kautta Intian valtamerelle. Malediivit, Seychellit ja Madagaskar ovat vuorossa seuraavaksi. Niiden jälkeen on aika kiepahtaa Hyväntoivonniemen kautta Atlan­tille. Amazonasin ja Karibian jälkeen matka jatkuu Yhdysvaltojen itärannikon ja Kanadan kautta Brittein saarille ja lopulta Itämerelle. Suomeen perhe palaa syyskuussa 2022.

Reissaaminen lasten kanssa on suun­niteltu niin, että matka toimii myös kuusivuotisena kotikouluna.

– Vanhemmat opettavat, mutta otan­ me säännöllisesti yhteyttä myös opettajiin Suomessa. Hyödynnämme perinteisten koulukirjojen lisäksi digitaalista oppimista. Meillä on käytössä paljon erilaisia oppimis­- ja arviointityökaluja, joista osaa voimme käyttää merellä ja osaa silloin, kun olemme verkkoyhteyden. päässä. Sidomme oppimi­sen vahvasti niihin maihin, paikkoihin ja kulttuureihin, joissa käymme. Se on ilmiö­ pohjaista oppimista puhtaimmillaan.

Entäpä sitten vanhempien keskinäinen aika? Milloin Riikalla ja Tuomalla on aikaa toisilleen?

– Ainakin näin aluksi kahdenkeskinen aika jää vähäiseksi, koska lapset ovat niin pieniä. Lasten mentyä nukkumaan istum­me kannella, ihailemme luontoa ja suunnittelemme matkaa eteenpäin.

10 kysymystä matkanteosta

1. Hei Tuomo Ja perhe, missä olitte elokuunlopussa? Entä lokakuussa ja jouluna?
Elokuussa olimme ltaliassa ja Maltalla. Lokakuussa Balcaarcilla (Espanja) ja jouluna Kanarian saarilla.
2. Mistä saitte idean lähteä purjehtimaan kuudeksi vuodeksi?
Naiivista teinipojan unelmasta kasvoi koko perheen hanke ja unelma. Lapset ovat nyt hyvän ikäisiä tällaiseen seikkailuun.
3. Mikä valmistautumisessa oli haasteellisinta?
Irrottautuminen normaalista arkielämästä, kaiken pakkaaminen ja uskominen siihen, että tämä todella tapahtuu.
4. Millä kriteerelllä teitte reittisuunnitelman?
Osa paikoista on valittu postikorttimielikuvan perusteella, mutta pääosin haluamme hyödyntää myötätuulet ja -virrat.
5. Mikä on ollut tiukin tilanne tähän mennessä?
Muutama todella kova ukkosmyrsky on sattunut kohdalle. Kone on rcistaillut ja miehistön kesken on tullut sanomista.Ei siis kuiten kaan mitään voittamatonta.

6. Millaisia ovat parhaat hetket?
Yöpurjehduksen jälkeinen aamun sarastusja lasten kanssa juttclu purjehdittaessa.
7. Millaista on reissata lasten kanssa?
Lasten kanssa ei tule tylsää. Mahtavat tilanteet ovat todella mahtavia, mutta haasteitakin riittää, kun koko perhe on yhdessä 24/7. Nyt lapset keksivät jo itse tekem istä ainaisen pelaamisen tai leffojen katselun sijaan. Aarre saattaa leipoa keksejä ja tytöt tykkäävät narrata satama-altaan kaloja.
8. Hyväntekeväisyyttäkin on matkassa mukana. Millaista?
Osallistumme Tyynellä valtamerellä m uutamiin hankkeisiin. Haluam me näyttää, miten upea ja suojelemisen arvoinen on meri,joka kattaa 70 prosenttia maapallosta.
9. Mitä maata tai kohdetta odotatte erityisen paljon?
Chilen edustalla sijaitseva vuonoalue kiinnostaa kovasti. Me kaikki odotamme myös snorklailua koralliatolleilla. Madagaskar kiinnostaa kiehtovan ja ainutlaatuisen luontonsa vuoksi.
10. Neuvosi ihmiselle, joka haaveilee maailman kiertämisestä purjehtien.
Menkää, tehkää, päättäkää, lähtekää. Se on mahdollista.

Teksti: Tiina Usvajoki 

Kuva: Tuomo Meretniemi