Tuusulalainen Akseli ”Aksu” Keskinen, 24, aloitti urheilijan uransa painimatolla. Seitsenvuotiaasta kolmentoista vuoden ikään jatkunut painiharrastus on taatusti sekä poikkeuksellinen että erittäin hyödyllinen taustatekijä ajatellen Akselin roolia täydellistä kehonhallintaa ja monipuolista fysiikkaa vaativassa Nacra 17 -luokassa. Trampoliinilla ja trapetsilla pysyminen on jo kovaa hommaa, saatikka genaakkerin nostot- ja laskut sekä moottorivenenopeuksilla liikkuvan foilaavan katamaraanin pitäminen jaloillaan. 

Tuusulanjärvi ja TP

Akselin purjehdusura käynnistyi Tuusulanjärvellä maineikkaan Tuusulan Purjehtijoiden toiminnan parissa: ”Ollessani kuusivuotias vanhempani ostivat folkkarin, jolla perhe purjehti kesäisin saaristossa. Kahdeksanvuotiaana minut vietiin TP:n alkeiskurssille. Muuta purjehdustaustaa perheelläni ei ole.”

Kahdeksanvuotiaasta kolmentoista vuoden ikään Akseli kartutti kilpapurjehduksen perusteita optimistiluokassa, sen jälkeen teemana on ollut vauhti. Akseli Keskisen polku olympialaisten vahvaksi mitaliehdokkaaksi on kulkenut johdonmukaisesti performance-luokkien kautta: 29eria 13-16-vuotiaana, 49eria seuraavat kaksi vuotta ja Nacra-luokassa paikka aukesi 19 vuoden iässä. Edellisen olympiadin myrskyisissä vaiheissa Akselin rooli oli ensin toimia venekunnan kakkosmiehistönä, mutta tunnettujen käänteiden jälkeen hän sai pikakomennuksen Tokion olympialaisiin Sinem Kurtbayn pariksi. 

Tiimityötä ja perheen tuella

Sinemistä Akseli puhuu lämpimästi ja arvostavasti: ”Sinem on ihan huipputyyppi ja -purjehtija. On ilo jakaa projekti hänen kanssaan. Yhteistyömme sujuu mallikkaasti. Aina välillä tulee eripuraakin, mutta se tarkoittaa vain sitä, että molemmat välittää ja antaa kaikkensa.”

Akselin äiti, Auli Keskinen, muistelee poikansa purjehtijauran vaiheita: 

”Akselia kiinnosti autotallissa lojunut optimistijolla, ja niinpä hänet lähetettiin TP:n kesäleirille. Niin purjehdus kuin painikin olivat vanhempien valintoja, tosin Akselin isä olisi kyllä mielellään tehnyt pojastaan jääkiekkoilijankin. Pikkuleijonien MM-juhlaa televisiossa katsellessaan Akseli totesikin, että tuolla hänkin nyt olisi, jos äiti olisi suostunut tulemaan kylmään jäähalliin odottelemaan treenien päättymistä.”  

”Akselin kehittyminen urheilijana on alkusysäysten jälkeen tapahtunut pitkälti hänen oman sinnikkyytensä, kilpailuviettinsä sekä urheilua kohtaan tuntemansa intohimon voimalla. Purjehduksessa vahvat perustaidot rakennettiin TP:n osaavien ja aktiivisten vanhempien toimesta. Erityisesti Lightning-purjehtijat, Sakke Pesonen ja Aallon pariskunta, jakoivat hienosti omaa osaamistaan. Optarivaihetta tukivat seuran omat nuoret esikuvat, joiden menestys kilparadoilla kannusti nuorempia eteenpäin. Akseli sai vuoden 2008 suuroperaatiossa uuden kiinalaisoptarin Tapio Lehtisen ja optimistiliiton hankkeen seurauksena. Akseli siirtyikin sitten HSS:lle Tapion organisoimaan ja Pia Grönblomin ansiokkaasti vetämään junioritoimintaan, junnujen arvostama valmentaja Leonardo Santos puolestaan teki hienoa työtä vesillä.” 

”Meidän vanhempien tehtävänä oli hoitaa kuljetuksia ja ruikuttaa rannoilla, jotka parhaimmillaan olivat kyllä aika hienoja ja kaiken vaivannäön arvoisia. Kuljetuspalvelujen taso heikkeni yläasteen jälkeen Akselin isän poismenon vuoksi. Niinpä pojan oli otettava enemmän vastuuta kaikista kuljetusjärjestelyistä, ja heti kun hän sai ajokortin, alkoivat purjehtijat itse kuljettaa veneitään.”

Uskollinen kuin suomenhevonen

Valmennuspäällikkö Vili Kaijansinkko kuvailee Akselia näin: ”Hän ei tee itsestään numeroa koskaan, ja hänellä on poikkeuksellinen kyky sopeutua kaikkiin tilanteisiin. Niinpä hän myös tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän on nöyrä ja uskollinen kuin suomenhevonen, mutta osaa myös loistaa tarvittaessa ja oikean hetken tullen. Kun numerolappu laitetaan rintaan, alkaa tapahtua. Akseli on parhaimmillaan, kun paine kasvaa – niin sanotut piirikunnalliset ei miestä erityisesti sytytä. Akseli on myös joukkueen kovin kiipeilijä.”

Kouluasiat kunnossa

Akselin koulutiekin on edennyt harrastusten ohella. Rusutjärven ala-asteelta matka jatkui Hyökkälän yläasteelle ja muutaman mutkan kautta maajoukkuepurjehtijoiden ylistämään Mäkelänrinteen lukioon. Lukion jälkeen aukesivat ovet Aalto-yliopistoon kone- ja rakennustekniikan opintojen pariin, mutta nyt opiskelu on kuitenkin tauolla – fokus on vain ja ainoastaan olympiaprojektissa. 

Tulevaisuudessa Akseli haluaisi edelleen ”touhuta purjehduksen parissa” ja kiinnostusta on myös jatkaa kohti 2028 olympialaisia. -”Mutta nyt mennään askel kerrallaan.”

Teksti: Eero Lehtinen

Kuvat: Pepe Korteniemi, Johan Ekblom

Akseli Keskinen