Miksi purjeet?

Veneily on aina ollut osa suomalaista historiaa.

Ennen kalastajat liikkuivat purjeiden avustamana soutaen. Kun moottorit valloittivat maailmaa, jäi purjehdus hyötyliikunnassa taka-alalle. Oli niin helppoa ja nopeaa mennä moottoriveneellä mihin tahansa. Purjehdus jäi kuitenkin kytemään, ja alkoi voimistua eri vaiheissa; olihan se edullinen tapa liikkua. Pursiseurat voimistuivat ja kilpailuvietti osaltaan kasvatti purjehdusta.

Nykyään, kun kiireen merkitys onkin hieman muuttunut, ei aina olla varsinaisesti tiettyyn paikkaan menossa tiettyyn aikaan. Vietetään aikaa merellä. Silloin purjehdus on aika vahvoilla.

Nykyään, jos haluaa aloittaa purjehduksen, on siihen hyvät mahdollisuudet. Liittymällä johonkin veneilyseuraan saa sieltä yleensä apua mitä erilaisimpiin ongelmiin. Purjehduksen voi oppia parhaiten kouluttautumalla veneseurojen
järjestämillä kursseilla. Voi sen oppia myös pienissä jaksoissa kaverien kanssa ja vuokraveneellä. Suosittelen kuitenkin harjoittelemaan ensin vähän navigointia, opiskelemaan vesiliikenteen säädöksiä ja veneilytaitoa yleensä.

Alan kirjallisuutta ja oppimateriaalia on hyvin tarjolla, uusin on tietysti Purjehdustaidot-kirja. Se on teos, joka oikeastaan kuuluu joka veneen kirjastoon.

Meillä purjehduskoulussa osa oppilaista on myymässä moottorivenettä ja tulee kokeilemaan, onko heistä purjehtijoiksi. Osa ei pidä polttoainekustannuksista ja osa ei pidä moottorin äänestä. Liikkuminen luonnossa luonnon omalla polttoaineella on myös arvokasta, tavallaan.

Itse olen purjehtinut koko ikäni. Liikumme periaatteessa aina purjein, tankkaamme kerran vuodessa, joka heinäkuun alussa noin 40–50 litraa dieseliä. Meripeninkulmia kerrytämme yleensä noin 1 000 kesässä. Matkamme on suuntautunut jo 15 vuoden aikana joka kesä Viroon tai joskus Ruotsiin. Mutta onhan oma
saaristommekin jo sellainen seikkailu, että sitä riittää vaikka koko eliniäksi.

Tutustu Purjehdustaidot-kirjaan ja tilaa: spv.fi/purjehdustaidotkirja/

Teksti: Reijo Suomi, SPV:n liittokouluttaja ja koulutustoiminnon varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Vene-lehden numerossa 5/2018.