Juhlavuoden maailmanmestari

Suomalaiset ovat moottoriurheilukansaa. Maailmalla on kummasteltu jo vuosikausia, kuinka näin pienestä maasta tulee toistuvasti formulatähtiä ja sorateiden hurjapäitä. Veneilyn saralla Suomen lippua näkyvimmin on kantanut Sami Seliö, joka on kaksinkertainen Formula 1 -veneiden maailmanmestari.

Suomen itsenäistymisestä on kulunut jo sata vuotta. Juhlavuosi 2017 tarjosi useita elämyksiä, onnistumisia ja karvaita pettymyksiä myös moottoriurheilun saralla. Yksi urheilijoistamme ylsi kuitenkin maailmanmestaruuteen asti. Hän ei ole Kimi Räikkönen, Jari-Matti Latvala tai edes Seliö. Vuonna 2017 maailmanmestaruutta juhli Juho-Matti Manninen.

Tämä oli toinen vuosi peräjälkeen, kun Manninen ajoi Formula 4 -veneiden maailmanmestaruuteen. Hän voitti kauden kuudesta osakilpailuista neljä ja sijoittui kahdesti toiseksi. Toissakaudella Manninen voitti yhtä osakilpailua lukuun ottamatta kaikki kisat. Lisäksi hän saavutti Euroopan mestaruuden niin 2015 kuin 2016. Puhutaan siis urheilijasta, joka on hallinnut omaa luokkaansa suvereenisti viimeiset vuodet.

Manninen on kuljettaja, joka on voittanut Euroopan mestaruuden kolmessa eri luokassa. F4-luokan lisäksi palkintokaapissa komeilevat kultaiset mitalit F-550-luokasta sekä T 400 -luokasta. Suomen Purjehdus ja Veneily ry on palkinnut Mannisen Vuoden kilpaveneilijäksi jo kolmena perättäisenä vuonna. Kuka tämä otsikoiden ulkopuolella hurjastellut urheilijamme oikein on?

Tyytyväinen kultamitalisti.

Moottoriurheilu veressä
Lappeenrannasta kotoisin oleva Manninen on 34-vuotias perheenisä, joka on syntynyt moottoriurheiluperheeseen. Hänen isänsä Mauri toimii päällikkönä Team Manninen -kilpailutallissa. Hän on entinen kilpakuljettaja ja lajipiireissä tunnettu henkilö muun muassa kilpailujärjestäjänä sekä -johtajana. Juho-Matille isä on ollut tärkeässä roolissa lajiin tutustuessa.

– Pienestä pitäen olen kaikista moottorilaitteista pitänyt ruohonleikkureista lähtien. Olin ehkä 6-vuotias, kun isä teki vanerista sellaisen pienen kilpaveneen. Mökkirannassa sillä tuli ajeltua, Manninen kertoo.

Moottoriurheiluun Juho-Mattia ei pienenä tarvinnut painostaa, mutta lajivalinta tuli ikään kuin verenperintönä. Kotitalon piha oli täynnä veneitä ja niin isä kuin äiti omasivat kilpaveneilytaustaa.

– Alkujaan olisin halunnut ajaa road racingia, mutta sitä lajia vanhempani pitivät liian vaarallisena, sanoo Manninen.

Kaiken perustana Manninen pitää kuitenkin hauskuutta ja motivaatiota. Hänestä oli lapsesta lähtien hauskaa ajaa veneellä. Manninen kertoo viettäneensä nuoruudessaan vesillä paljon enemmän kuin varsinaisesti olisi ollut aikaa. Itse kilpaveneilyn alkukipinä syttyi vuonna 1996, kun hän pääsi kokeilemaan Milla Suomen (nykyään Sohlström) omaa kilpailukalustoa. Tuon jälkeen nuori mies oli niin myyty, että paluuta entiseen ei enää ollut.

Juho-Matin kaksi vuotta vanhempi veli, Juha-Pekka, on myös meritoitunut kilpakuski. Hän voitti urallaan viidesti T 400 -luokan EM-kultaa. Tallissa hän toimii radiomiehenä. Juha-Pekka on suunnitellut ja rakentanut muun muassa potkurit Juho-Matin menestystä niittäneisiin kilpaveneisiin. Veljeskaksikon saumatonta yhteistyötä ja teknistä tietämystä pidetään yhtenä avainelementtinä menestyksen takana.

– Veljen rooli on valtava. Hän on radion päässä kuin toinen kaasu. Veli on kilpaillut menestyksekkäästi myös itse, joten hän tietää lajin luonteen ja kilpailutapahtumat täydellisesti, Manninen sanoo

Manninen ajoi vuonna 2016 MM-, EM- ja PM-kultaa.

Alku-ura ja muutokset
Manninen kertoo, että alkujaan kilpaveneily oli hänelle vain rakas harrastus. Hän ei asettanut itselleen sijoitustavoitteita, vaan halusi vain nauttia ajamisesta ja kilpailemisesta. Ensimmäistä Suomen mestaruuttaan Manninen pitää käännekohtana urallaan.

– Harrastuksen luonne muuttui silloin, mutta lähinnä muiden aiheuttamana. Ajovauhdilleni yritettiin keksiä syitä ja samalla tuttavapiirissäni tapahtui muutoksia. Huomasin, että keihin pystyn oikeasti luottamaan, kertoo Manninen.

Tuohon aikaan Manninen koki olevansa ajojahdin uhrina. Ne kuljettajat, jotka olivat tottuneet menestykseen, eivät pysyneet nuoren tulokkaan vauhdissa mukana. Manninen sanoo, että muun muassa hänen veneensä moottoria purettiin ja tutkittiin tämän tästä. Kilpailijat yrittivät löytää tekniseltä puolelta selityksen vauhtierolle.

Samoihin aikoihin Mannisen oma motivaatio alkoi rakoilla. Mielenkiinto lajia kohtaan oli hiipumassa, koska hauskuus oli kadonnut. Hän päätti kuitenkin kääntää vallitsevan tilanteen voimavarakseen.

– Päätin, että jos tämä tähän menee niin alan ajamaan sitten tosissaan. Siitä hetkestä alkaen olen ajanut vain voitoista, Manninen sanoo.

Mannisella on takanaan jo pitkä ja menestyksekäs ura. Hän näkee lajin arvostuksessa ja medianäkyvyydessä selviä kehitysaskelia. Suurimmaksi tekijäksi hän näkee lajin aloittamisen helppouden nykypäivänä. Kilpaluokassa on vakiomoottorit sekä veneitä saa helposti. Tämän johdosta kuljettajamäärät ovat moninkertaistuneet.

– Kuskeja on nyt enemmän. Ei sellaisella ole media-arvoa, jos viisi venettä ajaa ympyrää. Tällä kaudella taisi olla jo 41 venettä MM-sarjassa, kertoo Manninen.

Myös puitteet ovat hänen mukaansa nykyisin ensiluokkaisia, joten yhteistyökumppaneita kehtaa kutsua kilpailutapahtumiin.

Aika jälkeen Mannisen, mutta milloin?

Team Manninen on lähestynyt lajia erilaisesta näkökulmasta kuin monet muut tallit. Se on varmasti yksi syy valtavan menestyksen takana. Manninen kertoo, että monet kilpailijat keskittyvät erittäin paljon moottorin kehittämiseen ja virittämiseen. Hän itse näkee moottorin roolin kokonaiskuvassa varsin marginaaliseksi.

Hänen tallissaan panostetaan itse veneen säätöihin ja balanssiin. Veneissä on myös ensiluokkaiset potkurit. Tärkeimpänä Manninen pitää kuitenkin, että he ajavat todella paljon. Hänen mukaansa kaluston täydellinen tunteminen auttaa kilpailutilanteissa äärimmäisen paljon.

Manninen on vihjaillut jo muutaman vuoden, että uran loppu on lähellä. Suomella on kuitenkin varsinkin F4-luokassa useampia potentiaalisia nuoria kuljettajia. Kalle Viippo sijoittui MM-sarjassa kolmanneksi, kuten myös edelliskaudella. Sarjan päätösviikonloppuna Liettuassa suomalaiset ottivat kolmoisvoiton. Tuolloin suomalaisen kärkikolmikon täydensi Tuukka Lehtonen.

– Nuorilla suomalaiskuljettajilla on paljon intoa ja heihin tässä katseet alkavat kääntyä. Potentiaalia siellä on paljon. Suomen kokonaistaso ainakin tässä luokassa on erittäin korkea, sanoo Manninen.

Viippo siirtyy ensi kaudeksi ajamaan Formula 2 -luokkaa. Myös Manninen on harkinnut siirtymistä samaiseen kilpaluokkaan. Hänen suunnitelmansa ovat silti edelleen auki. On luokka mikä hyvänsä, niin Manninen tarvitsee uuden kilpaveneen. Sen kehittäminen, rakentaminen ja testaaminen ovat valtava urakka. Siksi välivuoden pitäminen tai jopa uran lopettaminen ovat mahdollisuuksien rajoissa.

Manninen sai kutsun Urheilugaalaan. On lopullinen päätös uran suhteen mikä tahansa, niin sinne hän on kutsunsa ansainnut. Ansioitunut kilpaveneilijä ei olisi ansioitunut kilpaveneilijä ilman kunnianhimoa ja voitonnälkää. Rivien välistä on havaittavissa, että niitä riittäisi ainakin vielä yhteen menestyskauteen.

– Sellainen tunne on, että F4-luokassa jäi projekti vähän vielä kesken. Koemme tiiminä, että meillä olisi vielä ulosmitattavaa vauhdin suhteen. Emme ole vielä yltäneet siihen pisteeseen, kun voi sanoa saavuttaneensa maksimitason, Manninen kertoo.

Minne kilpaveneily vie Mannisen seuraavaksi?

Teksti: Joakim Nordström
Kuvat: Heimo Hellsten, Pia Viippo, Peter Weissenberg