Juhlavuoden maailmanmestari

Juhlavuoden maailmanmestari

Suomalaiset ovat moottoriurheilukansaa. Maailmalla on kummasteltu jo vuosikausia, kuinka näin pienestä maasta tulee toistuvasti formulatähtiä ja sorateiden hurjapäitä. Veneilyn saralla Suomen lippua näkyvimmin on kantanut Sami Seliö, joka on kaksinkertainen Formula 1 -veneiden maailmanmestari.

Suomen itsenäistymisestä on kulunut jo sata vuotta. Juhlavuosi 2017 tarjosi useita elämyksiä, onnistumisia ja karvaita pettymyksiä myös moottoriurheilun saralla. Yksi urheilijoistamme ylsi kuitenkin maailmanmestaruuteen asti. Hän ei ole Kimi Räikkönen, Jari-Matti Latvala tai edes Seliö. Vuonna 2017 maailmanmestaruutta juhli Juho-Matti Manninen.

Tämä oli toinen vuosi peräjälkeen, kun Manninen ajoi Formula 4 -veneiden maailmanmestaruuteen. Hän voitti kauden kuudesta osakilpailuista neljä ja sijoittui kahdesti toiseksi. Toissakaudella Manninen voitti yhtä osakilpailua lukuun ottamatta kaikki kisat. Lisäksi hän saavutti Euroopan mestaruuden niin 2015 kuin 2016. Puhutaan siis urheilijasta, joka on hallinnut omaa luokkaansa suvereenisti viimeiset vuodet.

Manninen on kuljettaja, joka on voittanut Euroopan mestaruuden kolmessa eri luokassa. F4-luokan lisäksi palkintokaapissa komeilevat kultaiset mitalit F-550-luokasta sekä T 400 -luokasta. Suomen Purjehdus ja Veneily ry on palkinnut Mannisen Vuoden kilpaveneilijäksi jo kolmena perättäisenä vuonna. Kuka tämä otsikoiden ulkopuolella hurjastellut urheilijamme oikein on?

Tyytyväinen kultamitalisti.

Moottoriurheilu veressä
Lappeenrannasta kotoisin oleva Manninen on 34-vuotias perheenisä, joka on syntynyt moottoriurheiluperheeseen. Hänen isänsä Mauri toimii päällikkönä Team Manninen -kilpailutallissa. Hän on entinen kilpakuljettaja ja lajipiireissä tunnettu henkilö muun muassa kilpailujärjestäjänä sekä -johtajana. Juho-Matille isä on ollut tärkeässä roolissa lajiin tutustuessa.

– Pienestä pitäen olen kaikista moottorilaitteista pitänyt ruohonleikkureista lähtien. Olin ehkä 6-vuotias, kun isä teki vanerista sellaisen pienen kilpaveneen. Mökkirannassa sillä tuli ajeltua, Manninen kertoo.

Moottoriurheiluun Juho-Mattia ei pienenä tarvinnut painostaa, mutta lajivalinta tuli ikään kuin verenperintönä. Kotitalon piha oli täynnä veneitä ja niin isä kuin äiti omasivat kilpaveneilytaustaa.

– Alkujaan olisin halunnut ajaa road racingia, mutta sitä lajia vanhempani pitivät liian vaarallisena, sanoo Manninen.

Kaiken perustana Manninen pitää kuitenkin hauskuutta ja motivaatiota. Hänestä oli lapsesta lähtien hauskaa ajaa veneellä. Manninen kertoo viettäneensä nuoruudessaan vesillä paljon enemmän kuin varsinaisesti olisi ollut aikaa. Itse kilpaveneilyn alkukipinä syttyi vuonna 1996, kun hän pääsi kokeilemaan Milla Suomen (nykyään Sohlström) omaa kilpailukalustoa. Tuon jälkeen nuori mies oli niin myyty, että paluuta entiseen ei enää ollut.

Juho-Matin kaksi vuotta vanhempi veli, Juha-Pekka, on myös meritoitunut kilpakuski. Hän voitti urallaan viidesti T 400 -luokan EM-kultaa. Tallissa hän toimii radiomiehenä. Juha-Pekka on suunnitellut ja rakentanut muun muassa potkurit Juho-Matin menestystä niittäneisiin kilpaveneisiin. Veljeskaksikon saumatonta yhteistyötä ja teknistä tietämystä pidetään yhtenä avainelementtinä menestyksen takana.

– Veljen rooli on valtava. Hän on radion päässä kuin toinen kaasu. Veli on kilpaillut menestyksekkäästi myös itse, joten hän tietää lajin luonteen ja kilpailutapahtumat täydellisesti, Manninen sanoo

Manninen ajoi vuonna 2016 MM-, EM- ja PM-kultaa.

Alku-ura ja muutokset
Manninen kertoo, että alkujaan kilpaveneily oli hänelle vain rakas harrastus. Hän ei asettanut itselleen sijoitustavoitteita, vaan halusi vain nauttia ajamisesta ja kilpailemisesta. Ensimmäistä Suomen mestaruuttaan Manninen pitää käännekohtana urallaan.

– Harrastuksen luonne muuttui silloin, mutta lähinnä muiden aiheuttamana. Ajovauhdilleni yritettiin keksiä syitä ja samalla tuttavapiirissäni tapahtui muutoksia. Huomasin, että keihin pystyn oikeasti luottamaan, kertoo Manninen.

Tuohon aikaan Manninen koki olevansa ajojahdin uhrina. Ne kuljettajat, jotka olivat tottuneet menestykseen, eivät pysyneet nuoren tulokkaan vauhdissa mukana. Manninen sanoo, että muun muassa hänen veneensä moottoria purettiin ja tutkittiin tämän tästä. Kilpailijat yrittivät löytää tekniseltä puolelta selityksen vauhtierolle.

Samoihin aikoihin Mannisen oma motivaatio alkoi rakoilla. Mielenkiinto lajia kohtaan oli hiipumassa, koska hauskuus oli kadonnut. Hän päätti kuitenkin kääntää vallitsevan tilanteen voimavarakseen.

– Päätin, että jos tämä tähän menee niin alan ajamaan sitten tosissaan. Siitä hetkestä alkaen olen ajanut vain voitoista, Manninen sanoo.

Mannisella on takanaan jo pitkä ja menestyksekäs ura. Hän näkee lajin arvostuksessa ja medianäkyvyydessä selviä kehitysaskelia. Suurimmaksi tekijäksi hän näkee lajin aloittamisen helppouden nykypäivänä. Kilpaluokassa on vakiomoottorit sekä veneitä saa helposti. Tämän johdosta kuljettajamäärät ovat moninkertaistuneet.

– Kuskeja on nyt enemmän. Ei sellaisella ole media-arvoa, jos viisi venettä ajaa ympyrää. Tällä kaudella taisi olla jo 41 venettä MM-sarjassa, kertoo Manninen.

Myös puitteet ovat hänen mukaansa nykyisin ensiluokkaisia, joten yhteistyökumppaneita kehtaa kutsua kilpailutapahtumiin.

Aika jälkeen Mannisen, mutta milloin?

Team Manninen on lähestynyt lajia erilaisesta näkökulmasta kuin monet muut tallit. Se on varmasti yksi syy valtavan menestyksen takana. Manninen kertoo, että monet kilpailijat keskittyvät erittäin paljon moottorin kehittämiseen ja virittämiseen. Hän itse näkee moottorin roolin kokonaiskuvassa varsin marginaaliseksi.

Hänen tallissaan panostetaan itse veneen säätöihin ja balanssiin. Veneissä on myös ensiluokkaiset potkurit. Tärkeimpänä Manninen pitää kuitenkin, että he ajavat todella paljon. Hänen mukaansa kaluston täydellinen tunteminen auttaa kilpailutilanteissa äärimmäisen paljon.

Manninen on vihjaillut jo muutaman vuoden, että uran loppu on lähellä. Suomella on kuitenkin varsinkin F4-luokassa useampia potentiaalisia nuoria kuljettajia. Kalle Viippo sijoittui MM-sarjassa kolmanneksi, kuten myös edelliskaudella. Sarjan päätösviikonloppuna Liettuassa suomalaiset ottivat kolmoisvoiton. Tuolloin suomalaisen kärkikolmikon täydensi Tuukka Lehtonen.

– Nuorilla suomalaiskuljettajilla on paljon intoa ja heihin tässä katseet alkavat kääntyä. Potentiaalia siellä on paljon. Suomen kokonaistaso ainakin tässä luokassa on erittäin korkea, sanoo Manninen.

Viippo siirtyy ensi kaudeksi ajamaan Formula 2 -luokkaa. Myös Manninen on harkinnut siirtymistä samaiseen kilpaluokkaan. Hänen suunnitelmansa ovat silti edelleen auki. On luokka mikä hyvänsä, niin Manninen tarvitsee uuden kilpaveneen. Sen kehittäminen, rakentaminen ja testaaminen ovat valtava urakka. Siksi välivuoden pitäminen tai jopa uran lopettaminen ovat mahdollisuuksien rajoissa.

Manninen sai kutsun Urheilugaalaan. On lopullinen päätös uran suhteen mikä tahansa, niin sinne hän on kutsunsa ansainnut. Ansioitunut kilpaveneilijä ei olisi ansioitunut kilpaveneilijä ilman kunnianhimoa ja voitonnälkää. Rivien välistä on havaittavissa, että niitä riittäisi ainakin vielä yhteen menestyskauteen.

– Sellainen tunne on, että F4-luokassa jäi projekti vähän vielä kesken. Koemme tiiminä, että meillä olisi vielä ulosmitattavaa vauhdin suhteen. Emme ole vielä yltäneet siihen pisteeseen, kun voi sanoa saavuttaneensa maksimitason, Manninen kertoo.

Minne kilpaveneily vie Mannisen seuraavaksi?

Teksti: Joakim Nordström
Kuvat: Heimo Hellsten, Pia Viippo, Peter Weissenberg


Kilpaveneilijän talvinen kotimaan treeni

Kilpaveneilijän talvinen kotimaan treeni

Suomen talvi on haasteellinen kesälajien urheilijoille – etenkin kilpaveneilijöille, jotka joutuvat luopumaan lajiharjoittelustaan, kun jää ja kylmyys estävät ajamisen.

Miten he, joiden kausi painottuu kesään, jatkavat harjoitteluaan Suomessa?

Meeri Painio, 35, aloitti kilpaveneilyn jo 11-vuotiaana. Hänelle on kertynyt ajokokemusta niin rata- kuin avomeriluokista. Rataveneilyn puolella hän on kilpaillut SJ15- ja F4-luokassa, President Cupissa Arabiemiraateissa sekä F1 Nations Cupissa, jossa Meeri kilpaili ensimmäisenä ja tuolloin ainoana naisena.

Tällä hetkellä Meeri kilpailee v60-luokassa navigaattorina, eli hän on jatkanut uraansa avomeriluokassa suunnistajan paikalla. Hän on Vivian Vapaavuoren, 17, kanssa ainoa suomalainen naiskaksikko, joka ajaa kyseisessä luokassa.

– Vaikka vesille ei pääse, voi kilpaveneilijä valmistautua seuraavaan kauteen monella tavalla: fyysisesti, psyykkisesti, sponsoreita kartoittamalla, venettä muuttamalla ynnä muuta. Itse käyn normaalisti 3-5 kertaa viikossa tekemässä pääsääntöisesti yläkroppaa, koska erityisesti niska-hartiaseutu sekä käsivarret rasittuvat ajamisessa ja vaativat voimaa. Tällä hetkellä oma treeni keskittyy kuitenkin trampoliinipuistossa hajonneen polven leikkauskuntouttamiseen, Meeri kertoo.

– Koska kisat ovat yllättävän rankkoja kropalle – esimerkiksi aallokosta johtuen – vaatii se kyydissä olevilta kovaa kuntoa. Talvella kannattaa harjoitella aerobista kestävyyttä muutaman kerran viikossa. Myös liikkuvuuden ja ketteryyden harjoittaminen on tärkeää. Mahdolliset ympäriajot vaativat nopeaa toimintaa ahtaissakin paikoissa, ja veneeseenkin pitää kiivetä toisinaan haastavissakin paikoissa, joten pitää olla valmis yllättäviinkin hetkiin.

– Myös henkinen valmistautuminen on tärkeää. Sitä voi tehdä esimerkiksi käymällä edelliskautta läpi, suunnittelemalla tulevaa tai tekemällä kuivaharjoittelua esimerkiksi videoita tarkkailemalla. Myös luottamuksen rakentaminen tiimin kanssa on tärkeää, Meeri miettii.

Hän kertoo, että talvella kannattaa kartoittaa yhteistyökumppaneita, tehdä kilpailubudjetti ja tavata tiimiä suunnittelun merkeissä. Talvella on myös syytä tehdä tarvittavat muutokset ja korjaukset veneeseen sekä päivittää ajovarusteet mahdollisten uusien sääntöjen mukaisiksi. Talviaikaan tulee hoitaa myös lisenssi, sääntöjen ymmärtäminen ja lääkärintarkastukset kuntoon.

Kilpaveneilyyn jo nuorena hurahtanut Painio kuuluu Suomen Vauhtiveneilijät ry:n perustajiin. Hän aloitti sihteerinä, mutta hyppäsi puheenjohtajaksi ensimmäisen kauden jälkeen. Vauhtiveneilijät on yksi Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n luokkaliitoista, jonka tarkoituksena on saada lajille lajille uusia harrastajia hyvän porukan kera.

Kilpaveneilijän treeni kropan herättelyyn (kokeile itsekin!):

2 kierrosta:
syväkyykky + varpaille nousu & käsien ojennus x 20
punnerrus x 20
lankku 3 x 1 min
supermies x 20 (mene vatsalleen X-asentoon ja nosta samanaikaisesti sekä käsiä että jalkoja ylös)

KATSO:

Yhdessä Vesille – Suomi 100 -gaalassa GT30-junioriluokassa ajavalta Tino Seppälältä kysyttiin, miten hän valmistautuu tulevaan kauteen. Katso video tästä.

Gaalassa bongattiin myös F4-veneiden vuosien 2016 ja 2017 MM-pronssimies Kalle Viippo, jolla on mielenkiintoisia uutisia ensi kauteen liittyen. Katso video, niin tiedät enemmän.

Lue lisää kilpaveneilystä (esimerkiksi sen luokista): spv.fi/kilpaurheilu/kilpaveneily/

Vauhtiveneilijät ry:n löydät Facebookista: facebook.com/groups/615002258668939/?fref=ts


Yhdessä Vesille - Suomi 100 -gaala huipensi kauden

Yhdessä Vesille – Suomi 100 -gaala huipensi kauden

Kurkkaa gaalaan iloisiin tunnelmiin. Voit lukea Vuoden 2017 palkituista täältä.

Kuvat: Helmi Hollo


S-O. Fagerström – kilpaveneilyn legenda

S-O. Fagerström – kilpaveneilyn legenda

16 maailmanennätystä, 6 Euroopan ennätystä, 27 Pohjoismaiden ennätystä ja 30 Suomen ennätystä, 9 Pohjoismaiden mestaruutta ja 20 Suomen mestaruutta. Helsingissä vuonna 1930 syntyneen Stig-Olof Fagerströmin menestyksekäs elämä hakee vertaistaan.

Aikaisemmin moottoripyöräilyä harrastanut Fagerström päätti kokeilla kilpaveneilyä vuonna 1954. Tulevan legendan ensimmäinen kausi oli oppia täynnä. Vene kaatui monesti, eikä uintireissuilta vältytty. Sisukas veneilyyn hurahtanut mies jatkoi kuitenkin säntillisesti uuden harrastuksensa parissa. Ensimmäinen maailmanennätyskokeilu vuonna 1960 epäonnistui ja Fagerström loukkaantui. Vimma rikkoa ennätys kuntoutti kuitenkin miehen yllättävän nopeasti.

 

Fagerström juhli Suomen moottoriurheilun ensimmäistä maailmanennätystä vuonna 1962. Veneluokka oli OB. Hän teki samana vuonna myös CS- ja OC-luokan maailmanennätykset. Arvokkaimpana saavutuksena Fagerström pitää OJ-luokan Euroopan mestaruutta vuonna 1964. Hän voitti sen ensimmäisenä veneurheilijana Suomessa.  Maailmanmestaruudesta ei vielä silloin ajettu.

Menestyksekkään kilpauran lisäksi Fagerström on toiminut yrittäjänä jo lähes 70 vuotta. Lisäksi Tasavallan Presidentti Tarja Halonen myönsi vuonna 2006 Fagerströmille liikuntaneuvoksen nimen ja arvon.

Lue 1/15 Nauticissa julkaistu, Nina Paloheimon kirjoittama juttu mielenkiintoisesta Stig-Olof Fagerströmistä täältä.

Lähde: S-O. Fagerström. Sotilaspojasta yrittäjäksi, maailmanmestariksi ja neuvokseksi.
Kuvat: Suomen Moottoriveneklubi

”Kuka tahansa voi ajaa kaasu pohjassa, mutta siinä käy usein huonosti. Välillä pitää malttaa myös höllentää kaasua. ”
– Stig-Olof Fagerström


Vauhtiveneilijät ry – uusi luokkaliitto

Vauhtiveneilijät ry – uusi luokkaliitto

Uutuutena kesään pärähtää tuore luokkaliitto: Suomen Vauhtiveneilijät ry, jonka päämääränä on järjestää veneilytapahtumia ja tuoda samanhenkiset ihmiset yhteen turvallisuutta ja hauskanpitoa unohtamatta. Toiminta rakentuu voittoa tavoittelemattomalle ideologialle, ja yhdistys pyrkii edistämään vauhtivenekulttuuria sekä saamaan uusia harrastajia ja junioreita lajin pariin.

Yhdistyksen Facebook-ryhmässä (Suomen Vauhtiveneilijät ry) voi kysellä vinkkejä vauhtiveneaskareisiin liittyen, saada apuja pitkänlinjan harrastajilta ja ammattilaisilta sekä keskustella lähestulkoon kaikesta vauhtiveneilyyn liittyvästä. Sivusto toimii myös myyntipalstana erilaisille vauhti- ja kilpavenetarvikkeille, kilpaveneille ja moottoreille.

Pääsääntöisesti Facebook-sivuston ideana on koota yhteen kesän vauhtiveneilytapahtumia, jotta harrastuksen kautta saa samanhenkistä porukkaa kasaan ja vesipedot liikkeelle, joten pelkkään sosiaaliseen mediaan ei jämähdetä. Ryppyotsaisuutta vältetään ja mukaan pääsee, vaikkei olisi mestaruuksia, kisainsinöörin papereita takataskussa taikka huippukilpuria tallissa.

Teksti: Meeri Painio

Kuvat: Heidi Koivunen


Maltti teki menestyjän

Maltti teki menestyjän

F4-luokassa kaiken voittanut Juho-Matti Manninen aikoo raskaan mutta menestyksekkään kauden jälkeen nauttia ajamisesta ilman paineita.

Juho-Matti Mannisen viime kausi F4-luokassa oli lähes täydellinen: Hän voitti sekä MM-, EM-, PM- että SM-kultaa. MM-sarjassa hän oli ykkönen kuudesta osakilpailusta viidessä ja jäi yhdessä toiseksi.

– Päätimme jo ennen kauden alkua, että panemme peliin kaiken, mitä osaamme. Tulikin kaikki, mitä pystyi saamaan, vuoden 2016 veneilijäksi valittu Manninen nauraa.

Manninen on tottunut antamaan kaikkensa. Nuorena hän halusi ajaa aina niin kova kuin mahdollista. Kun hän 20 vuotta sitten pääsi kilpailemaan erikoislisenssillä vasta 13-vuotiaana, hän ei haaveillut menestyksestä.

– Veneily oli harrastus, ja pidin hauskaa. En uskonut, että pystyisin ikinä voittamaan mitään. Kärki näytti menevän niin kovaa.
Uran käännekohta oli ensimmäinen SM-kulta vasta muutaman vuoden kilpailemisen jälkeen.

– Tajusin, että muutkin olivat vain ihmisiä ja voitettavissa, jos vain halusin.

Siinä missä nuori Juho-Matti halusi voittaa muut ylivoimaisesti, ikä on tuonut malttia. Siihen kiteytyy viime vuosina tullut menestys. Mannisen edustaman Motor Mix Racing Teamin päällikkö Roger Lönnberg totesi nuorukaiselle, että aina ei ole pakko voittaa kierroksella vaan sekuntikin riittää.

– Sen sisäistäminen on ollut lopullinen menestykseni salaisuus. Ymmärsin, että kärjessä ajaessa riskit pitää minimoida, vaikka olisi hauskempaa ajaa koko ajan täysillä. Viime kausi oli esimerkki siitä. Ehkä eroa muihin tulee myös siitä, että osaan reagoida kelin muutoksiin. Olen kisoissa vahvempi kuin testeissä tai yhden kierroksen ajossa, Manninen sanoo.

Fyysisesti veneily rasittaa varsinkin niskaa ja käsiä. Kilpailukausien ulkopuolella lappeenrantalaisen tavallisin kuntoilumuoto on moottorikelkkailu. Manninen pääsee kelkkareitille kotipihasta ja aloittaa aamunsa tunnin lenkillä. Kilometrejä kertyy talvessa noin 2000.

– Moottorikelkkailu pitää yllä ajotuntumaa, koska se on samantyyppistä kuin veneily. Lenkki herättää mukavasti, ja sen jälkeen on hyvä fiilis tehdä töitä.
Tulevalle kaudelle Mannisen tiimi ei ole asettanut tavoitteita. Uusi vene on ollut valmiina kesästä asti, ja pyrkimyksenä on parantaa viime kauden isointa ongelmaa, varmuutta.

– Kausi otti koville erityisesti henkisesti ja vei mehut. Tämä on nautiskelukausi. Olemme tässä luokassa saavuttaneet kaiken, mitä voi.

Tulevaisuutta Manninen aikoo pohtia vasta kauden jälkeen.

– F1-sarjasta ja muista luokista on puhuttu, mutta vielä ei ole lyöty lukkoon mitään. Uskon, että ykkösiin olisi mahdollista mennä, jos olisi tarpeeksi halua.
Tällä hetkellä elämään mahtuu perheen ja urheilun lisäksi keittiökalustealan yritys. Yrittäjävanhempien lapsena Manniselle oli jo kouluaikoina selvää, että hän ryhtyy yrittäjäksi. Se mahdollistaa töiden aikatauluttamisen veneilyn mukaan.

– Mitään ei voi sulkea pois laskuista, mutta F1-sarja muuttaisi koko kuvion. Se olisi täysipäiväistä työtä. Pitää miettiä, haluanko tehdä pelkästään yhtä asiaa. Kaikki muu jäisi kakkoseksi. Toisaalta alan olla siinä iässä, että voisin vaikka ajaakin ykköstä, Manninen nauraa.

FAKTA

Juho-Matti Manninen

Syntynyt: 1983

Luokka: F4

Tiimi: Motor Mix Racing Team

Viime kauden saavutukset: MM-, EM-, PM- ja SM-kulta

Muuta: Vuoden veneilijä 2016

Teksti: Leenastiina Simola

Kuvat: Peter Weissenberg ja Pete Voutilainen


Vauhdin hurmaa

Vauhdin hurmaa

Juniori, aloita kilpaveneily SJ10-luokasta!

Kilpaveneilyssä korostuu vauhti, turvallisuus ja yhteisöllisyys.

Uudistetun nuorten veneluokan, SJ10:n (entinen SJ15), voi aloittaa jo 7-12-vuotiaana. Muissa luokissa kuljettajan ikä määrittelee, milloin kilpailemisen kyseisessä luokassa voi aloittaa. Seurojen, Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n tai tiimien järjestämät lajikokeilupäivät ovat oiva tapa kokeilla ja tutustua kiinnostavaan lajiin. Myös kilpaveneilyleirejä järjestetään. Leirillä näkee muiden luokkien veneitä ja kuljettajia sekä opitaan perusteet omatoimiseen harjoitteluun ja kilpailutoimintaan.

Uudistettu veneluokka

SJ10-vene sopii mainiosti aloittelevalle kilpaveneilijälle. Moottoreina käytetään nelitahtisia 10 hevosvoiman moottoreita, joita ei saa virittää. Ainoastaan potkuria saa muotoilla ja siitä saa poistaa ainetta. Veneessä on rattiohjaus, kuppipenkki, vaihdevipu ja jalkakaasu. Nelitahtisen moottorin ansiosta vene on varsin vähäpäästöinen ja hiljainen. Hiljaisuutensa ansiosta se soveltuukin erinomaisesti nuorison harrastusvälineeksi esimerkiksi mökille. Kilpailut ovat ratakilpailuja, jotka on hyvin organisoituja, ja näin turvallisia myös nuorille, aloitteleville kuljettajille. Veneurheilun erityispiirteenä on, että tytöt ja pojat kilpailevat samoissa sarjoissa ja kilpailuluokissa.

Mistä vene?
Veneen voi hankkia käytettynä (käytetyt myydään SJ15-nimellä) tai sen voi tehdä itse lasikuidusta. SPV vuokraa nimellistä korvausta vastaan muotteja. Liitolla on yksi SJ10-vene, jota voi varata harjoitus- ja kilpailukäyttöön. Lisäksi useat seurat ja tiimit tarjoavat aloitteleville harrastajille kalustoa, jota voi lainata harjoitteluun ja kilpailuihin.

Turvallisuus ennen kaikkea
Kuljettajalla on yllään tukevakankainen ajoasu, joka peittää koko kehon, moottoriurheiluun hyväksytty punainen tai oranssinen kypärä, selkäpanssari sekä tietenkin pelastusliivit. Kilpailussa on koko ajan paikalla turvavene sukeltajineen. Mahdollisessa hätätapauksessa apu on hyvin nopeasti paikalla ja rannalla odottaa ensiapuhenkilöstö. Turvakatkaisin on tuotu moottorista ohjaamoon ja sijoitettu siten, että jos kuski on putoamassa veneestä, moottori sammuu välittömästi. Turvallisuuden takaamiseksi luokassa vallitsevat tiukat, mutta yksinkertaiset säännöt, jotka koskevat kuljettajaa, tiimiä ja kilpailutapahtumaa. Esimerkiksi ajolinjoista ja radalla toimimisesta on tarkat säännöt.

Tiukkaa kisailua
Kilpailut käydään noin 900 metrin mittaisella radalla, jonka pisin suora on noin 300 metriä. Rataa ajetaan kahdeksan kierrosta vastapäivään. Käännöksiä oikealle voi myös olla. Lähtö tapahtuu laiturilähtönä koneet käynnistettyinä. Ennen kilpailua on harjoitukset sekä aika-ajot, jonka mukaan määräytyy ensimmäisen lähdön lähtöjärjestys. Seuraavien lähtöjen lähtöjärjestys määräytyy lähtösijoituksien mukaan. Lähtölaiturissa kilpailijat keskittyvät tulevaan suoritukseen. Kun moottorit ulvahtavat käyntiin, ovat kuljettajat omillaan. Edellä ajavien kilpakumppanien virheet etsitään ja hyödynnetään. Samalla kuljettajat varovat tekemästä virhelinjauksia. Mikä onkaan herkullisempaa, kuin päästä kurvissa kääntölipulla ohi, kun kumppani on hätiköinyt ja ajanut kurvissa lipun pitkäksi. Aikaa miettimiseen ei ole, sillä tilanteetvaihtuvat, pitää pystyä tekemään nopeita ratkaisuja. Kuskin kokemus ja ratkaisut tuovat hyvän sijoituksen. Ruutulipun heilahdettua kuljettajat ovat taas kavereita, ja rannassa kerrataan kisan jännittäviä kohtia.

Lue lisää muun muassa kilpaveneilyn aloittamisesta, lajiesittelypäivistä, tiimeistä ja veneluokista: spv.fi/kilpaurheilu/kilpaveneily.

Teksti: Mika Hollo

Kuvat: Helmi Hollo