SPV edustettuna Kreikassa – upea yhteispurjehdus

SPV edustettuna Kreikassa – upea yhteispurjehdus

Suomen Purjehdus ja Veneilyn ja OnSailin perinteinen yhteispurjehdus tehtiin huhti-toukokuun vaihteessa yksisuuntaisena matkana Ateenasta Lefkasille.

SPV:n jäsenseurojen jäsenille tarkoitettu edullinen, kaksi kertaa vuodessa järjestettävä matka jatkaa purjehduskautta molemmista päistä ja toimii myös koulutusalustana kurssiveneen muodossa. Matkalla on mahdollisuus suorittaa sekä veneilijä- että venepäällikkökurssien tentit ja käytännön näyttö. Se toimii myös Köydet Irti -tapahtuman palkintona.

Tällä kertaa Vappua juhlittiin 47 purjehtijan voimin Korintin kanavan läpiajolla. Runsaan kolmen merimailin mittainen kanava kätkee 80 metriä korkeiden seinämiensä taakse mielenkiintoisen historian. Vain 21-25 metriä leveänä ja parhaimmillaan kahden solmun virralla se ei salli perämieheltä haaveilua vaan tiukkaa keskittymistä ohjaamiseen. Maailman kalleimmaksi mainittu (iso purjevene yli 200 euroa) mutta kokemisen arvoinen pätkä kuitenkin.

Aikaisesta keväästä huolimatta sää suosi matkalaisia; lähes joka päivä hyvät purjehdustuulet ja aurinko varmistivat hymysuut ainakin kurssiveneen kannella. Uintipysähdykset keskellä Korintin lahtea ja suojaisessa poukamassa koettiin ”Wow”-efektin arvoiseksi ja toiseksi viimeisen päivän yli 21 m/s myötätuulipurjehdus puolestaan palkittiin ”Apua, mageeta, huippuu, kreisiä jne” -maininnoilla.

Matkalle mahtui monta mieleenpainuvaa hetkeä. Yksi erikoisimmista ehkä Mesolongion sisäänajo, pari mailia pitkin ruopattua ränniä, jonka ulkopuolella veden syvyys on vain muutamia kymmeniä senttejä. Sieluni silmin näin James Bondin viilettävän noissa rämeiköissä nopealla jokikulkuneuvollaan armada vihollisia perässään…

Viime vuoden Köydet Irti – kilpailun voittajat Marja-Leena ja Esko Luhta nauttivat palkintomatkastaan täysin siemauksin. He suosittelevat osallistumista kisaan, joka järjestetään tänä vuonna elokuussa. (Lisätietoa tapahtumasta tulee myöhemmin.)

Seuraava SPV-OnSail-yhteispurjehdus toteutuu syyskuun viimeisellä viikolla Pohjois-Kroatiassa. Jos olet kiinnostunut, laita viestiä osoitteeseen toimisto@spv.fi. Katso myös: onsail.fi/

Korintin kanava
Rio Antirrio Bridge
Köydet irti -voittajat

Teksti: Harri Sane, SPV:n koulutustoiminnon jäsen


Rakkaudesta purjehdukseen

Rakkaudesta purjehdukseen

Tunnethan jo Sail in Finlandin ja Dokkin?

Muutama vuosi sitten Håkan Mitts huomasi, ettei veneilystä ole tietoa englanniksi, ja digitaalisia palveluita tulisi parantaa. Ei aikaakaan, kun syntyi sivusto nimeltä Sail in Finland, jonka tarkoituksena on houkutella ulkomaalaisia veneilijöitä Suomeen ja helpottaa heidän matkantekoaan erilaisin tiedoin.

Sail in Finland koostuu monipuolisesti pysyvämmästä ja informatiivisemmasta verkkosivustosta, kevyemmistä Facebook- ja Twitter-tileistä sekä lähes 100 videota tarjoavasta YouTube-tilistä. Jokaisen kanavan tarkoituksena on helpottaa veneilyä Suomessa ja kertoa kotimaamme ainutlaatuisista veneilymahdollisuuksista.

Sail in Finlandin myötä Mitts alkoi saamaan kysymyksiä mahdollisista venereissuista. Siitä syntyi ajatus Dokkista. Vuonna 2015 perustettu Dokk tarjoaa veneilyelämyksiä oman kipparin kanssa. Samalla sivusto tukee suomalaisia venepalvelu- ja vuokraveneyrityksiä.

”Tavoitteena on auttaa pieniä suomalaisyrityksiä, joilla ei ole aikaa panostaa palvelutarjontansa näkyvyyteen. Veneilypalvelujen tarjonta on Suomessa pientä ja palvelut suunnataan usein vain kotimaan markkinoille. On pikemminkin poikkeus kuin sääntö että veneilykokemuksen voi varata ja maksaa verkossa. Dokk auttaa yritystä onlinenäkyvyyden, asiakaspalvelun ja maksuliikenteen kanssa, jolloin yrittäjän ei tarvitse huolehtia niistä”, Mitts kertoo.

Mittsin toiminta on arvostettavaa: hän on tuottanut, kehittänyt ja ylläpitänyt molempia palveluita yksin, täysin vapaaehtoisesti ja harrastuspohjalta.

”Parasta Suomi-veneilyssä on monipuolisuus. Vaikka olenkin veneillyt lähes 60 vuotta, joka vuosi löytää jotain uutta tekemistä. Haluan, että myös ulkomaalaisilla tai Suomeen asettuneilla ulkomaalaisilla on samanlaiset mahdollisuudet tutustua upeisiin vesistöihimme.”

Yhtään kesää ei ole kulunut ilman että tällä hetkellä Helsingissä asuva purjehtija olisi käynyt Nauvossa, ja pienestä lapsesta lähtien hän on veneillyt etenkin Turun saaristossa. Avomeripurjehtijaa Håkanista ei ole kokeiluista huolimatta tullut, sillä lähikohteet voittavat monen päivän seilaamisen yhteen suuntaan.

”Pidän enemmän lyhyistä venereissuista. Turun saaristo on todella rakas. Joitakin kohteita arvostetaan mielestäni liian vähän, esimerkiksi Helsinki-Hanko-väli on meille helsinkiläisille vähän kuin välietappi, vaikka sieltäkin löytyy upeita kohteita.”

Tutustu Sail in Finlandiin ja Dokkiin, ja vinkkaa englanninkieliselle tutullesi:

sail-in-finland.info | Facebook | Twitter | YouTube
dokk.fi | Facebook | Twitter

Sail in Finland kertoo muun muassa eri satamista. Kuvassa lumoava Brännskär.

Teksti: Anni Raunio
Kuvat: Håkan Mitts


Veneen kevätkunnostuksen aika on käsillä – tarkista ainakin nämä

Veneen kevätkunnostuksen aika on käsillä – tarkista ainakin nämä

Kaikki veneet vaativat hoitoa ja huoltoa. Tosin useimmille pintojen kunnostus ja moottorin tarkastus on se perinteisin keväthuolto, joka tehdään ennen veneen vesille laskemista. Purjeveneissä lisäksi kokeneempi väki tarkistaa myös rikin, vaijerit ja köydet, mutta keskivertoveneilijällä voi moni asia jäädä tarkistamatta.

Malleja, tapoja sekä ohjeita löytyy internetistä vaikka kuinka paljon. Yksi tavoista on myös se, että huoltaa veneen katsastuslistan mukaisessa järjestyksessä. Katso lista täältä.

Työn voi tehdä veneen pesun ja puhdistuksen yhteydessä samalla kun muutoinkin paikat käydään kunnolla läpi.

Lyhyt tarkastuslista turvallisuuden näkökulmasta:

Tarkista…

  • runko: läpiviennit, hanat, letkut ja kiristimet. Muista myös kartiotapit.Sinkit: tarkistus ja mahdollinen vaihto.
  • takila: vanttiruuvien tarkastus ja huolto, helat, maston läpiviennit.
  • moottori: mahdolliset vuodot ja letkujen kunto. Vesipumpun toiminta, suodattimien kunto. Polttoainetankin kunto ja polttoaineen laatu.
  • akut: riittävä lataus.
  • sähköt ja elektroniikka: sähkölaitteiden kunto (liittimet), navigointivalot, pilssipumpun toiminta.
  • venevarusteet: köydet (etenkin kunto), kaasujärjestelmä (tiiveys letkujen kunto) ja vesiletkujen kunto
  • merenkulkuvarusteet: Navigointivalot, kompassi, VHF:n toiminta.
  • turvallisuusvälineet: raketit, merkkivalot, pelastusrenkaat/liinat, sammuttimet ja palovaroittimien toiminta. Pelastusliivien kunto, paukkuliivien huolto (merkinnät).
  • ensiaputarvikkeet: uusi vanhentuneet ensiaputarpeet ja veneapteekin lääkkeet

Muista myös päivittää paperi- ja elektroniset kartat sekä miehistön osaaminen.

Turvallista veneilykautta!

Teksti: Tom Holmroos


Mitä opimme Vene-messujen Turvallisuuspäivän esityksistä

Mitä opimme Vene-messujen Turvallisuuspäivän esityksistä

Perjantaina 16. helmikuuta oli Vene 18 Båt -messuilla erityinen päivä. Suomen Purjehdus ja Veneilyn Yhdessä Vesille -lavalla pidettiin koko päivän ajan toinen toistaan mielenkiintoisempia esityksiä. Kaikki koskettivat tavalla tai toisella selviytymistä lyhyellä tai pidemmällä venematkalla.

SPV:n koulutustoiminnon varapuheenjohtaja Reijo Suomi vauhdissa.
SUH:n mainio pelastautumisesitys kiinnosti.

Ari Caselius Viestintävirastosta (viestintavirasto.fi) kertoi VHF:n käytöstä ja tarpeellisuudesta erityisesti kännykän korvaajana. Vaikka suuri osa hätäilmoituksista tuleekin nykyisin kännykällä rannikon läheisyydessä, ei siihen voi läheskään aina luottaa. Ilman kenttävoimakkuutta tai kastuneena kännykkä ei toimi ja hälytys jää tekemättä.

Alusliikenneohjaaja Samuli Nieminen VTS:stä (liikennevirasto.fi/ammattimerenkulku/meriliikenteen-ohjaus/vts) esitteli uuden lomakkeen, jolla purjehduskilpailujen järjestäjien toivotaan ilmoittavat kilpailuista hyvissä ajoin. On erittäin tärkeää, että liikenneohjaajat ovat tietoisia tulevista kilpailuista ja kulkureiteistä niille. Suurten kaupallisten satamien läheisyydessä liikenne on jo niin vilkasta, että kaikki voitava on tehtävä vaaratilanteiden syntymisen ehkäisemiseksi. Lomake löytyy täältä.

Johtaja Veli-Pekka Nurmi Onnettomuustutkintakeskuksesta (turvallisuustutkinta.fi) valotti turvallisuustutkinnan sisältöä ja esitteli muutamia tuoreita todellisia tutkintoja. Yhtenevästi päivän muiden esiintyjien tavoin Nurmi korosti veneilijän vastuuta osaamisestaan ja asenteestaan. Hän korosti erityisesti ennakoinnin ja varautumisen merkitystä (reittisuunnittelu, kartat, tilannenopeus, veneen ja laitteistojen kunto jne.). Havukka-ahon ajattelijan sanoin: ”Kaukoviisautta on se, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäköön hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää.”

Merikapteeni Vesa Tuomala Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulusta esitteli EU-rahoitteisen 30MILES-projektin (merikotka.fi/30miles) turvallisuusnäkökulmia. Kyseisessä projektissa kehitetään Suomenlahden alueella vierasvenesatamien turvallisuutta monipuolisen projektin avulla.

Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus Meriturva (meriturva.fi) oli myös edustettuna. Pelastautumiskouluttaja Marko Aalto kertoi Meriturvassa Lohjalla koulutettavan vuosittain n. 4000 oppilasta, jotka ovat sekä vesiliikenteen ammattilaisia että myös tavallisia veneilijöitä. Tavoitteena on turvallisuuskulttuurin parantuminen erityisesti riskiarvioiden tekemisen ja oikeiden toimintamallien alueella.

Ylikonstaapeli Jarmo Niininen Venepoliisista kertoi käytännön esimerkkejä siitä, miten vesiliikenteen säännökset eivät aina ole veneilijöiden tiedossa. Väistämissäännöt ja oman kyvyn arviointi ovat ajoittain hukassa eikä varusteetkaan aina ole kohdallaan. Pääosin veneilijät ovat kuitenkin hyvin asiansa osaavia. Onhan sinullakin säännökset hallussa?

Ilkka Liukkonen kertoo seikkailuistaan.

Valmiuspäällikkö Jori Nordström Suomen Meripelastusseurasta (meripelastus.fi/) kertoi seuran vapaaehtoisten auttavan vuosittain yli 3000 ihmistä, joista parikymmentä menehtyisi ilman apua. Hyvässä yhteistyössä Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten kanssa Meripelastusseura kehittää toimintaansa jatkuvasti. Jori esitteli uuden Trossi -turvallisuussovelluksen ja kävi läpi sen hyviä ominaisuuksia. Lataa sinäkin Trossi-appi puhelimesi sovelluskaupasta!

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (suh.fi) esiintyi projektikoordinaattori Laura Sulkavan ja Rajavartiolaitoksen komentaja Ismo Siikaluoman voimin. Hukkumisten suhteen todettiin, että ne tapahtuvat pääosin muualla kuin veneilyssä. Erityisesti heikot jäät tuntuvat olevat suomalaisten rasitteena. Varautumisen merkitys sekä jäällä että vesillä tuli selkeästi esille. Pelastusliivien päällepukemiskilpailun jälkeen nähtiin pelastusnäytös altaalla.

Valtameripurjehtijoiden (suomenvaltameripurjehtijat.fi) puheenjohtaja Ilkka Liukkonen kertoi kauniiden kuvien saattelemana viime kesän purjehduksesta Norjan, Shetlannin, Skotlannin ja Saksan kautta takaisin Suomeen. 3kk ja 3400 nm unelmaa.

Lopuksi OceanLadies esitteli projektiaan, joka tähtää ensi syksyn ARC’in Atlantin ylitykseen. Puolituntinen esitys piti sisällään kaiken mahdollisen varautumisesta pitkään merimatkaan. Vaikuttaa siltä, että asiat on selvitetty hyvin ja varustautuminen on hyvällä mallilla. Projektia voi seurata osoitteessa oceanladies.fi/.

Ocean Ladiesin Raija Alapeteri, Petra Päivärinne ja Maarit Suomi.

Teksti: Harri Sane


Joulun merelliset kohteet

Joulun merelliset kohteet

Joulu odottaa jo kulman takana ja kotoinen veneilykausi siintää lämpimänä muistona takanapäin. Rakkaat veneet ovat nostettuna talviteloille odottamaan kevään saapumista. Onneksi Suomessa on useita merellisiä kohteita, joissa vesille mielivät ihmiset voivat helpottaa kuukausien odotustaan esimerkiksi joululoman aikana.

 

Rentouttava Naantali

Naantalista löytyy luonnollisesti rentoutumismahdollisuus kylpylän muodossa, mutta vaihtoehtojakin löytyy. Vesistön ja luonnon läheisyydessä on kauniita ulkoilureittejä itse kunkin makuun. Naantalissa on joulun alla myös useampi hieman erilainen pikkujoulumahdollisuus. Kampanja kulkee nimellä ”Oudot pikkujoulut” ja tarjolla on kolme erilaista ryhmille varattavaa tapahtumaa. Ryhmäkoot ovat kymmenestä hengestä ylöspäin.

Tutustu Naantaliin: visitnaantali.com/

Turun talvinen Aurajoki

Monipuolinen Turku

Heti Naantalin kupeessa sijaitsee upean kesäkaupungin maineessa oleva Turku. Kyse ei suinkaan ole kaupungista, jossa tulisi käydä vain kesäisin. Turussa on muun muassa Merikeskus Marinum, joka on aktiivinen ja monipuolinen merellisen toiminnan keskus. Marinum on valtakunnallinen merenkulun erikoismuseo sekä Merivoimien museo. Vaihtuvana näyttelynä Forum Marinumissa on tällä hetkellä Kultarantojen hohtoa – presidenttien veneet.

Turun nähtävyyksistä erityismaininnan ansaitsevat myös Aboa Vetus & Ars Nova raunioineen, Turun linna, Tuomiokirkko sekä Luostarimäen käsityöläismuseo. Lisäksi kaupungista löytyy Janne Auvisen valo- ja äänitaideteoksista koostuva kokonaisuus Satumainen Aurajoki. Se on jatkoa viime joulun nähtävyydeksi nousseille Satusilloille.

Katso lisää Turun kohteita: visitturku.fi/

Idyllinen Rauma

Rauma on tutustumisen arvoinen matkakohde myös talviaikaan. Kapeilla kaduilla on useita kahviloita ja ravintoloita. Joulun alla etenkin Vanha Rauma on tunnelmaltaan ainutlaatuinen. Raumalta löytyy myös Laivanvarustajan kotimuseo Marela. Vanhalla Raatihuoneella pääsee tutustumaan museokauppa Kistupuadin tarjontaan, joka koostuu laadukkaita pitsituotteista sekä merellisistä tuliaistuotteista.

Lauantaisin kaupungista löytyy myös Rauman merimuseo, joka esittelee laajasti merenkulun historiaa. Lisäksi Rauman talvisesonkiin sisältyy useita erilaisia konsertteja, teatterinäytöksiä ja liigatason urheilua.

Lue lisää: visitrauma.fi/

Vanha Rauma talvella. Kuva: Esko Jämsä
Rauman merimuseo. Kuva: Ewelina Dobosz

Jouluinen Hanko

Merellisiä kotimaisia matkakohteita käsiteltäessä ei sovi unohtaa Hankoa. Hangossa riittää ihmeteltävää ja koettavaa joulua odotellessa ja sen jälkeenkin. Erittäin jouluisessa Hangossa löytyy useita erilaisia joulupuoteja, joista etsiä esimerkiksi viime hetken joululahjoja. Tarjolla on muun muassa paljon erilaisia käsityötuotteita.

Hangossa on myös paljon jouluisia tapahtumia, kuten lastenjuhla (13.12.), Itäsataman joulu (16.12.) ja jouluaaton avoimet ovet tallilla. 9. joulukuuta vietettiin joulupolun avajaisia. Kaupungissa on myös erittäin laajat ruokailumahdollisuudet jouluisissa merkeissä, jos esimerkiksi haluaa ottaa varaslähdön jouluherkkujen äärelle.

Hangossa sijaitsee myös näkemisen ja kokemisen arvoinen kylpylä Regatta SPA, josta avartuu upeat näkymät pitkälle avomerelle. Kylpylä on auki ympäri vuoden.

Tutustu Hankoon: tourism.hanko.fi/, lisätietoa kylpylästä: regattaspa.fi/ 

Suomen eteläisin kärki. Kuva: Johanna Sandin

Lumoava Kemiönsaari

Pieni, mutta virkeä 7000 asukkaan kunta on ehdottoman merellinen ja idyllinen kotimainen vaihtoehto myös. Kasnäsin luontopolut ovat ainutlaatuisia myös talviaikaan ja rentouttavan luonto-osuuden jälkeen lomailija voi pulahtaa esimerkiksi kylpylän altaaseen maksimoimaan sielun ja ruumiin lepotilan.

Örö tarjoaa varsinkin viikonloppuisin aktiviteetteja ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta ja historiasta. Rosalan Viikinkikeskus tarjoaa sitten aivan toisenlaisen elämyksen. Ryhmävieraat pääsevät muun muassa kokemaan päivän viikinkinä. Kemiönsaaren mökkikylät ovat avoinna ympäri vuoden. Jos kaipaat rentoutumista omassa rauhassa meren äärellä, niin mökkikylä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Kemiönsaarelta löytyy myös paljon erilaisia ja laadukkaita saunavaihtoehtoja, joista mielenkiintoisin on Storfinnhovan maanalainen savusauna! Myös jouluohjelmaa on runsaasti ja tarkemmat aikataulut näkyvät alla olevasta linkistä.

Lue lisää, mitä kaikkea Kemiönsaari tarjoaa: visitkimitoon.fi/fi/jouluaika

Edellä mainittujen lisäksi on mainittava myös esimerkiksi, Vaasa, Kotka, Porvoo ja Helsinki. Kullakin paikkakunnalla on omat merelliset ominaispiirteensä ja vahvuutensa. Varmasti 100-vuotiaasta Suomesta löytyy jokaiselle meri-ihmiselle jotakin.

Naapurimaat

Jos kuitenkin mieli vetää kotimaan rajojen ulkopuolelle niin naapurimaissamme on myös elämyksiä odottamassa. Esimerkiksi Tallinnan perinteinen Lentosataman merimuseo on nähtävää pullollaan. Museossa on helppo liikkua myös lastenvaunujen ja pyörätuolien kanssa. Museon opastekyltit ovat viron lisäksi vain englanniksi ja venäjäksi, mutta museo ilmoittaa omaavansa opasvihkosia myös muilla kielillä niitä tarvitseville. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin.

Jos museonälkää riittää, niin rakkaasta länsinaapurissamme Ruotsissa, sijaitsee merihistoriallinen museo. Se sijaitsee Tukholmassa ja se on tarjonnaltaan vakuuttava. Museossa käsitellään muun muassa löytöretkeilijöitä sekä toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia.

Ei siis sovi antaa talvimasennukselle mahdollisuutta. Veneilevälle ihmiselle on paljon koettavaa myös talvella ja vieläpä hyvin läheltä ja edullisin matkakustannuksin. Hyvää ja merellistä joulun odotusta.

Hyödyllisiä linkkejä: meremuuseum.ee/lennusadam/fi/, sjohistoriska.se/fi

Teksti: Joakim Nordström


Julens havsnära resmål

Julens havsnära resmål

Julen står för dörren och den gångna båtsäsongen är ett minne blott. Våra kära båtar står i vinterförvar i väntan på våren och sommaren. Tack och lov finns det i Finland flera havsnära platser som kan göra väntan på nästa säsong lättare att genomlida.

Avkoppling i Nådendal

Ett bra sätt är att koppla av i Nådendal på badinrättningen men det finns också andra alternativ. Det finns vackra naturstigar som slingrar sig nära vattnet och mitt i en vacker natur. Juletid finns det flera möjligheter att fira en litet annorlunda lilla jul. Kampanjen går under devisen: Oudot pikkujoulut Naantalissa.

Det erbjuds tre alternativa möjligheter att fira lilla jul. Gruppstorleken är från 10 personer eller fler.

Läs mera om vad Nådendal har att erbjuda: visitnaantali.com/

Aura å i vinterskrud.

Det mångsidiga Åbo

Alldeles i närheten av Nådendal ligger Åbo, känd som en härlig sommarstad. Men det betyder inte att man inte skulle kunna besöka Åbo också under vinterhalvåret. I Åbo finns bl.a. Forum Marinum, ett aktivt och mångsidigt centrum för marina aktiviteter. Centret är ett nationellt specialmuseum för sjöfart och är också Finska flottans museum. För tillfället visas en utställning över Finlands presidenters båtar; Kultarantojen hohtoa.

Av sevärdheterna i Åbo kan särskilt nämnas Aboa Vetus & Ars Nova, museet för historia och nutidskonst, Åbo slott, Domkyrkan och Klosterbackens hantverksmuseum. Vidare har ljus- och ljud konstnären Janne Auvinen, gjort en helhet under namnet: Satumainen Aurajoki, Sagolika Aura Å. Det är en fortsättning på senaste julsevärdhet: Satusilloille, Sagobroarna.

För mer information om sevärdheter i Åbo: visitturku.fi/

Det idylliska Raumo

Raumo är värt ett besök också vintertid. Längs de smala gatorna finns flera caféer och restauranger.

I Raumos gamla stadsdel råder juletid en speciell stämning. I Raumo finns hembygdsmuseet Marela där man kan bekanta sig med hur en rik redarfamilj bodde förr. I Raumo gamla stadshus finns butiken: ’Kistupuoti’ där det finns högklassiga spetsarbeten och maritima presentartiklar.

På lördagar är Raumo sjöfartsmuseum öppet för allmänheten. Vintertid anordnas flera olika konserter, teaterföreställningar och idrott på liga nivå.

Läs mera: visitrauma.fi/

Vinter i Raumos gamla stadsdel. Bild: Esko Jämsä
Sjöfartsmuseet i Raumo. Bild: Ewelina Dobosz

Jul i Hangö

Då vi nämner resmål i Finland skall vi inte glömma Hangö. Hangö erbjuder upplevelser också under årets mörka tid. Det finns mycket att upptäcka i Hangö i väntan på julen och också efter julfirandet. I det juliga Hangö hittar man många butiker och julbodar där man kan hitta sista minuten julklappar som t.ex. hantverk, kläder, design osv. Kring julen anordnas i Hangö t.ex. en barnfest (13.12), jul i Östra hamnen (16.12). Den 9 december öppnades julstigen. Om du vill tjuvstarta med julmaten finns det många möjligheter att njuta av julens delikatesser.

I Hangö finns det unika Regatta SPA  med en fantastisk utsikt över det öppna havet utanför Hangö. SPA:t är öppet året runt. (regattaspa.fi/sv)

Lär känna Hangö: tourism.hanko.fi/sv/

Finlands sydligaste spets. Bild: Johanna Sandin

Juletid på Kimitoöarna

Denna idylliska kommun med sina ca 7000 invånare är ett bra och havsnära alternativ. Här kan man uppleva en underbar julstämning. Naturstigarna i Kasnäs är en upplevelse också vintertid. Efter naturupplevelsen känns det bra att hoppa i bassängen för att maximera själens och kroppens välbefinnande.

Speciellt under veckosluten erbjuder Örö aktiviteter för dem som är intresserade av natur och historia. Vikingacentret på Rosala erbjuder en helt annorlunda upplevelse. Gästerna kan bl.a. få uppleva hur det känns att vara en viking under en dag. Stugorna på Kimitoön är öppna året runt. Om du behöver avkoppling och vill slappna av i lugn och ro nära havet, hittar du säkert det du söker bland de många övernattningsalternativen.

På Kimitoön finns också många möjligheter till högklassiga bastuupplevelser, där den mest intressanta är den underjordiska rökbastun på Storfinnhova Gård. Det finns ett stort utbud av julprogram som du kan bekanta dig med här nedan: Visitkimitoon.fi/

Det är värt att också i detta sammanhang nämna t.ex. Vasa, Kotka, Borgå och Helsingfors. Alla dessa orter har sina egna maritima kvaliteter och styrkor. Det 100 åriga Finland har säkert något att erbjuda alla som är intresserade av havet och naturen.

Grannländerna

Om man trots allt vill söka sig utanför landets gränser finns det många havsnära upplevelser som väntar. T.ex. det anrika sjöfartsmuseet i Tallins Sjöflyghamn är fyllt av sevärdheter. I museet är det lätt att röra sig med barnvagn eller rullstol. Skyltarna i museet är på estniska, engelska och ryska, men det finns guidehäften tillgängliga också på andra språk. Museet är öppet tis-sön.

Om museihungern håller i sig finns i vårt kära grannland Sverige ett sjöhistoriskt museum i Stockholm. Museet bjuder på en imponerande samling. Där kan man bekanta sig med bl.a. olika upptäcktsresande och händelser från II världskriget.

Det går att hålla vinterdepressionen på avstånd. För den som är intresserad av båtsport finns det mycket att uppleva denna mörka årstid och dessutom på ett kort avstånd och med fördelaktiga resekostnader.

Med önskan om en avslappnande väntan på julen.

Länkar: meremuuseum.ee/lennusadam/sv/, sjohistoriska.se/fi

Text: Joakim Nordström
Översättning: Gunilla Antas


Yhdessä Vesille - Suomi 100 -gaala huipensi kauden

Yhdessä Vesille – Suomi 100 -gaala huipensi kauden

Kurkkaa gaalaan iloisiin tunnelmiin. Voit lukea Vuoden 2017 palkituista täältä.

Kuvat: Helmi Hollo


Purjehdusseurojen lipusta valtiolipuksi

Purjehdusseurojen lipusta valtiolipuksi

Venäjällä annettiin 1890 keisarillinen julistus purjehdusseurojen lipun käytöstä. Sillä määriteltiin purjehduseurojen käyttöön valkoinen lippu, jossa oli sininen risti ja tangon puoleisessa kulmassa sen kaupungin tai läänin vaakuna, jossa seura on perustettu. Vastaava Pyhän Yrjön ristillä varustettu lippu oli ollut jo käytössä Venäjän luotsilaitoksella sekä Keisarillisella Nevan Jokipursiseuralla. Venäjän sotalaivasto käytti silloin ja nykyään uudestaan sinivalkoista Pyhän Andreaksen vinoristillä varustettua lippua.

Suurin osa Venäjän valtakunnan purjehdusseuroista toimi Suomen Suurruhtinaskunnassa. Näin ollen alun perin venäläisestä siniristilipusta muodostui vahva suomalaisuuden symboli. Itämeren alueella ja laajemminkin suomalaiset tunnettiin siniristilipusta. Routavuosien eli niin sanotun toisen sortokauden aikana Venäjän meriministeriö määräsi lisäämään purjehdusseurojen lippuihin tangonpuoleiseen yläkulmaan Venäjän valko-, sini- ja punaraitaisen lipun sekä siirtämään vaakunan alakulmaan. Tämä niin kutsuttu orjalippu herätti suomalaisissa purjehtijoissa suurta vastustusta, ja monesti lippu korvattiinkin sinivalkoisella viirillä.

Maamme itsenäistyttyä 1917 nuoren valtion tulevasta lipusta käytiin kiihkeitä keskusteluja. Purjehdusseurojen sinivalkoinen ristilippu oli muodostunut jo kansainvälisesti tunnetuksi, ja 29. toukokuuta 1918 annetulla lailla Suomen lipusta vahvistettiin purjehdusseurojen käyttämää siniristilippua mukaileva uusi kansallislippu.

Nykyinen veneilyseurojen käytössä oleva lippu, jossa sinisen ristin päälle on sijoitettu valkoinen risti ja tangon puoleiseen yläkulmaan alun perin läänin tai kaupungin vaakuna, sittemmin jokin muu seuran heraldinen tunnus, syntyi Nyländska Jaktklubbenin ja Suomen Purjehtijaliiton aloitteesta. Asetus purjehdusyhdistysten lipuista annettiin 18. helmikuuta 1919.

Ajoittain on herännyt keskustelu erikoislippujen tarpeellisuudesta. Kun laki Suomen lipusta uusittiin 1978, oli uhkana, että veneilijät olisivat menettäneet lippunsa. Veneilylipun käyttöoikeus kansallislippuun verrattavan suomalaisen aluksen kansallistunnuksena kuitenkin säilytettiin. Tähän vaikuttivat lippumme historia ja tausta sekä muutamien merkittävien merenkulkuvaltioiden huvivenelippujen käyttö.

Lipullamme on hienot perinteet, olkaamme siitä ylpeitä ja arvostakaamme lippuamme.

Samuli Salanterä
liittohallituksen puheenjohtaja
Suomen Purjehdus ja Veneily ry

NJK:n lippu 1861-1900
1900-1910 ja 1917-1919
1910-1917
1919-


Båtsport i krigets skugga

Båtsport i krigets skugga

1917 var i Finland ett år av strejker, stölder, husundersökningar och en allmän brist på respekt för lag och ordning. Kejsar Nikolaj II hade störtats i mars och Finlands relation till Ryssland förändrades radikalt. Många såg nu chansen för ett självständigt Finland men landet var delat och samhällsfreden var hotad.

Det är svårt att föreställa sig att det existerade ett organiserat klubbliv under så här exceptionella tider, men det gjorde det. Det som kanske är ännu svårare att förstå är att det t.o.m. byggdes nya segelbåtar, då det rådde brist på både material och yrkesmän. I seglarvärlden rådde en stark framtidstro,  trots det kaotiska läget i det ryska kejsardömet.

Tidningen Frisk Bris (FB) är en fantastisk källa till information från dessa tider. Man får känslan av att det var ”business as usual” då man läser tidningen, som på den tiden var Finlands Seglarförbunds officiella organ. Det spända läget i landet och i världen behandlades kort i några nummer, men mellan raderna förstår man i alla fall att allas stora önskan, naturligtvis, var fred.

Nikolaj II ingen beskyddare av NJK

I FB, nummer 243, 15 april, är rubriken för ledaren: ”En blick på läget inom segelsporten”. Texten börjar med en tillbakablick på den gångna vintern som var exceptionellt kall, vårkänslorna hade ännu inte infunnit sig, kung Bore härskade ännu i skrivande stund. Man oroade sig för världskampen som var inne på sitt fjärde år och undrade hur sommarens seglingar skulle se ut. En viss optimism lyser igenom i artiklarna. Alla ville tro att händelserna i Ryssland skulle leda till självständighet för Finland,  och i förlängningen ha en positiv inverkan på segelsporten. Man hoppades på flera aktiva utövare, en utjämning av klassmotsatserna i och med att man antog att arbetarelementen talrikt skulle ansluta sig till klubbar och föreningar efter att freden slutits.

Ett intressant inslag i ledaren är beskrivningen av hur vissa makthavare i Ryssland såg med oblida ögon på den organiserade segelsporten i Finland. Det fanns de som såg segelklubbarna som organisationer med separatistiska och samhällsfarliga tendenser. Speciellt NJK var illa sedd. Nikolaj II visade sitt misshag genom att totalt negligera klubben som han egentligen skulle beskydda. NJK:arna var bara glada över att kejsaren inte brydde sig. Efter att Nikolaj II störtats beslöt NJK:s styrelse att uppgiften om klubbens ”höge beskyddare” för all framtid skulle utelämnas ur årsboken.

Nya stadgar

1917 skrevs nya stadgar för NJK och den första paragrafen lät riktigt poetisk:
Nyländska jaktklubben har till syftemål att fömedels anställande av tävlingar i rodd och segling befordra konsten att bygga, utrusta och föra större och mindre skärgårdsfarkoster sprida kunskap om grundreglerna för navigation samt under lustfärder i Finska vikens härliga skärgård väcka och underhålla håg för sjölivet och kärlek till fosterlandet.

I FB n:o 258 den 30 november 1917 står det bl.a:  Kriget rasar med oförminskad våldsamhet och har kommit våra kuster närmare än förut. Det allmänna läget erbjuder sålunda allt annat än gynnsamma förhållanden för den för oss alla omtyckta segelsporten.

Finska viken stängd för sjöfart

De största svårigheterna för båtsporten sommaren 1917 var restriktionerna på Finska Viken som gällde för handelsfartyg, segel-, rodd- och motorbåtar:

Finska Viken är stängd för sjöfart hela den tid kriget pågår och är seglationen på viken förbjuden för alla fartyg och båtar utomskärs och nedan anvisade gränser längs södra kusten.

Reglerna var många och väldigt specifika så det gällde verkligen att känna till var det var möjligt att segla eller ordna kappseglingar. Beroende av läge var det inte möjligt för alla klubbar att arrangera seglingar under denna tid. Texten nedan visar hur knepigt det måste ha varit att bara ha en del av Finska Viken och Östersjön till sitt förfogande:

In och utfart till hafvet från Åbo och Ålands skärgård är förbjuden. I västra delen af Finlands och Åbo skärgård få lustjakter röra sig endast inom det område, hvarest till ortsbefolkningen icke hörande personer få bosätta sig.
Bland de allmänna reglerna sägs såhär: Hvarje fartyg och båt som erhållit seglationstillstånd måste ovillkorligen vara försedda med igenkännigsmärke och nummer målade på båtens bägge sidor i fören samt skall tecknet och nummern dessutom finnas anbragta å segelbåtarnas segel.
Om man inte hade nummer på båten eller seglade utanför de angivna gränserna, kunde straffet vara hårt: beroende af omständigheterna, beskjutas eller konfiskeras samt de ombordvarande personerna att ställas till laga ansvar.
Reglerna var undertecknade av ”Kapten af 2 rangen Kryschanoskij”. Bara att lyda order låter det som…

Förbuden och vaktskeppen som patrullerade i skärgården hindrade inte att det ordnades kappseglingar, tvärtom ordande man mer tävlingar än under tidigare år. Det var långfärdsseglarna som mest led av att deras rörelsefrihet var beskuren. Trots de tuffa tiderna var intresset för segling stort. Kanske var det just p.g.a. de tuffa tiderna som man ville utveckla båtsporten och på så sätt ha en sysselsättning som höll tankarna borta från kriget.

Mäteregeln som tillfredställer alla

Den stora frågan, som debatterades i så gott som alla nummer av FB, var mäteregeln som ansågs vara ett debattämne som alltid skulle förbli aktuellt. Mäteregelsfrågan liknades vid en stor sjöorm: den kommer igen hvarje år och lämnar seglarna ingen ro. Detta är dock ingalunda förvånansvärdt, ty hela vår moderna segelsport är i verkligheten en mäteregelsfråga. När denna upphör att intressera seglarna, så är det också på upphällningen med hela segelsporten. En mäteregel som tillfredställer alla är en utopi.
Finska Seglareförbundet var delat i frågan och extra möten hölls ofta, de refererades ingående i FB.

Jämlikhet i klubblivet och på havet

Klubblivet var ännu 1917 mansdominerat, beroende på att det traditionellt länge varit så att bara stora starka karlar kunde segla, kvinnorna ansågs vara enbart till hinder ombord. Båtarna var stora och tunga, det krävdes styrka för att klara av manövrar och de stora segelytorna. Det var säkert en orsak till att det på den tiden bara var män som kunde bli medlemmar i segelklubbarna. Det ansågs att varken kvinnor eller ungdomar på något sätt kunde bidra med ett mervärde till segelsporten.

Men här måste konstateras att NJK, trots detta,  var en föregångare i Norden genom att ge kvinnorna rätten att skriva in sig i klubben så ”tidigt” som 1886, i samband med att NJK firade sitt 25-års jubileum. Sakta men säkert tog kvinnorna sin plats i klubblivet och ute på kappseglingsbanorna. Herrarna talade visserligen länge om: ”lämplig fruntimmersbris” och om ”kuttersmycken” och 1917 var det ännu inga damer som deltog i klubbens administrativa sysslor eller ställde upp i kappseglingsarrangemangen. Så sent som 1949 valdes en kvinnlig funktionär till prisdomare, 1953 fick den första kvinnliga seglaren det stora seglartecknet.

Juniorernas intåg

1917 hade NJK:s juniorverksamhet två år på nacken. Man hade insett att juniorerna var livsviktiga för klubben, de garanterade att klubben utvecklades, samtidigt som det blev lättare att rekrytera nya förmågor till båtsporten. Till att börja med var det enbart pojkarna man räknade med. De juniorbåtar som konstruerades var konstruerade med tanke på att det var unga raska gossar som skulle forsa fram i dem.

I det andra numret av FB 1917 finns en lång artikel: ”Ungdomen och Segelsporten, en juniorafdelning i N.J.K”. Uppsatsen, som artikeln kallas, fäster uppmärksamhet på gagnet och nödvändigheten af att ungdomen drages till segelsporten och lär sig segla. Seglingen är ett uppfostringsmedel af yppersta slag. Den motarbetar den pessimistiska och osunda syn på lifvet som ungdomen i vår tid synes i alltför hög grad äga samt förlänar istället sinnesfriskhet, lefnadlust och lefnadsmod. Kanske något att tänka på för dagens ungdom?

Det största problemet för juniorvadelningen var att det inte fanns någon lämplig juniorbåt, eller övningsbåt. ”Stjärnbåten” som 1912 vann en konstruktionstävlan för pojkbåtar, hade ett segel på 15 m2 och ingen vikt i kölen. Båten blev ingen succé, Stjärnbåten, avskräckte, mer än lockade seglare till sig.

1916 lät NJK konstruera de tre första övningsbåtarna, Tripp, Trapp och Trull. Tanken var då att de skulle hyras ut till juniorerna, men efter några år visade det sig att det blev alltför dyrt att underhålla dem och båtarna såldes.

Enligt junioravdelningens regler var det inte tillåtet för en junior att föra båt vid klubbens kappseglingar samt ej heller rätt att föra klubbens flagga med mindre dessa rättigheter honom af klubbens styrelse såsom en särskild utmärkelse tilldelas. Juniorerna fick inte delta i klubbens tillställningar och sammanträden utan särskild inbjudan. Juniorerna kunde bära den uniform som fastställts för junioravdelningen.

Seglareförbundets sammanträdde på Restaurant Börs i  januari 1917 för att diskutera en övningsbåt som skulle ersätta alla tidigare klasser med en segelarea på 15 m2. Det visade sig att konstruktionen skulle bli ganska dyr, men det avfärdades snabbt med konstaterandet: den som har råd den bygger och den som icke har råd därtill, kan segla på andras båtar. Svårare än så var det inte.

Talet till juniorerna

Täflingen skall vara ett medel, ej ett mål”, säger arkitekt Gustav Estlander till juniorerna i sitt långa, högtravande tal den 27 maj 1916. I sitt tal vill Estlander få juniorerna att förstå hur viktigt det är att de från början fattar innebörden av att vara NJK-junior. Man måste genast från början slå in på den rätta kursen. Juniorerna måste förstå att seglingen för mänskligheten haft en stor kulturell betydelse. Folk har i alla tider seglat och båtarna har utvecklats och man har börjat kappsegla. Kappseglingen har fört med sig ett mera organiserat klubbliv samtidigt som båtarna har klassificerats. Kappseglingen är bara en del av seglingupplevelsen, man skall segla för seglingens skull, för nöjet att vistas på havet, tävlingsmomentet får inte vara det viktigaste.
Talet var fullt av förmaningar och goda råd, det prisade seglingen som om det var något nästan heligt.  Vår segelsport kan skänka oss långt dyrbarare saker, ja vi kunna genom vår segelsport blifva delaktiga i det högsta och ädlaste människan känner. Hafvet manar och kallar, på hafvet komma äfven människans bästa egenskaper ofta bättre till sin rätt och hafvet fostrar dig äfven snart till man.

Såhär pågick talet länge och man frågar sig hur många av de unga juniorerna som orkade följa med talet, som nog skrivits utan tanke på att det var unga mänskor som satt och lyssnade, eller kanske de somnade?

Segelsportens framtid

Henrik Ramsay blickade, i nummer 16 av FB från 1917, framåt i tiden och konsterade att man kunde skönja ett mål för seglarna, ett mål som var högre än man tidigare velat arbeta för: Hvarje start, hvarje segling har varit en länk i arbetet att göra segelsporten och sjömansyrket populära i vida kretsar, genom täflingens lek draga nationens håg till det fria hafvet. Regattorna har fått sprida och befästa satsen om att ”framtiden ligger i sjön”.   Sjöförsvaret skulle förstärkas, man hoppades att bandet mellan lek och allvar en gång igen kunde knytas. Framtiden skulle avgöra om Finlands segelsport kunde finna sina nationella mål.

Henrik Ramsay funderar vidare kring skillnaderna mellan långfärdsseglaren och kappseglaren: Han kommer till slutsatsen att den ena, föraktar kappseglarens jäktande hets från bana till bana, den andra förkunnar långfärdens evangelium, finner nya hamnar och lodar efter nya far och prisar skärgårdens skönhet. Kappseglaren forcerar genom dag och natt till regattaorten, starterna är hans sommarnöje och luffningen hans sommarvila. Till sist konstaterar Henrik Ramsay att kappseglingen under senaste åren kommit att inta en väl bred plats i seglarlivet. En delorsak ser han i de förbjudna vattnen som försvårade långfärdsseglarens utflykter.

Manöverseglingar

För styrelsen inom NJK var det viktigt att medlemmarna skulle lära sig sjövett och att hantera en segel- och motorbåt i alla väder.  Enbart kappsegling eller långfärd var inte tillräckligt för att seglaren skulle lära sig vad som fordrades av ett gott sjömanskap.

Man införde sk. manöverseglingar, som för seglaren var mindre angenäma, eftersom de fordrade disciplin och underkastelse under ledarens vilja, något som i allmänhet ej synes öfverensstämma med vår tids skaplynne. Då man läser vidare får man känslan av att de unga juniorerna var strängt hållna och att man ville inpränta disciplin och lydnad mer är locka de unga till att segla och njuta av friheten.

FB tar upp manöverseglingar i nummer tre 1917: Det är också närmast med tanke på de unga seglarna, de som skola göra sina lärospår i de nya öfningsbåtarna och ombord på de små särklassyachterna, jag tagit mig friheten att erinra om, att öfnings-och manöverseglingar för juniorernas uppfostran säkert vore till gagn.

Vem var bäst, Sverige eller Finland?

Under krigsåren hade man inte haft någon möjlighet att veta om man i Sverige nått längre i fråga om konstruktionen av skärgårdskryssare. Det hade gått fyra år sen världskrigets utbrott, inga jämförelser mellan båtarnas material hade kunnat göras och 1918 var det första gången som finska båtar igen kunde delta i svenska kappseglingar. Spänningen hur det skulle gå var stor, men ganska snart fick de oroliga finska seglarna svaret på sin fråga. Det visade sig att konstruktören Gustav Estlanders 22:a Colibri II var helt överlägsen. Colibri II:s segrar gav svaret, alla var nöjda.

Brist på funktionärer

Årsberättelsen 1918 beskriver hur bekymrad man var inom klubben för intresset och arbetslusten då det gällde den operativa verksamheten. Intresset för kappseglingen fanns där men det var bara ett litet antal äldre medlemmar som ensamma utförde det egentliga arbetet.

Man trodde att det kunde bero på det faktum att man under krigsåren överorganiserat verksamheten med döda instruktioner och paragrafer och skrämt bort de unga samtidigt som man tagit kål på det intresse som är själva drivkraften i ett frivillligt arbete. Till slut konstaterades att det förhoppningsvis var övergående  och att det kommande året skulle betyda ett uppsving för klubben.

Frihet

I seglingen såg man en möjlighet att fly från förtrycket, på havet var man fri, man var onåbar och kunde för en stund glömma det tråkiga och hemska. Förväntningarna på komfort ombord var små eller inga alls, det fanns varken båtvärmare eller stora bekväma salonger med ståhöjd, ugn och belysning. Man seglade och levde ombord på naturens och båtens villkor.

 

Artikeln har först publicerats i NJK’s årsbok 2017.
Text: Gunilla Antas

Källor:

  • Nyländska Jaktklubben 1861-1961 en Festskrift av Tor Smedslund
  • Frisk Bris årgång 1917
  • Regler, som handelsfartyg, segel-,rodd- och motorbåtar äga iakttaga vid trafikeringen af Östersjöns vikar under år 1917.
  • Båtförarens flaggbok, Finlands Båtförbund 1998
  • NJK årsbok 1918


Vesille vielä syksylläkin

Vesille vielä syksylläkin

Vesille kannattaa lähteä vielä elokuun jälkeenkin – silloin on rauhallista ja upeat maisemat.

Kesä jatkuu vielä lomien päätyttyäkin, ja upeita veneilysäitä on yleensä vielä pitkälle syksyyn. Vedetkin ovat lämpimiä — merivesikin on vielä yleensä edelleen 17–18-asteista. Monilla elokuun puoliväli ja koulujen alku merkitsee kuitenkin veneilykauden loppua tai ainakin veneilyn vähenemistä. Poikkeuksia toki on ja innokkaimmat haluavat nauttia väriloistosta ja haastaa taitonsa viileämmissä olosuhteissa. Kala nappaa pyydyksiin kesää paremmin, ja vesillä on reilusti tilaa. Heille ehkä sopiikin se, että niin moni jää elokuun lopusta lähtien rantaan.

Pitkät syksyt ja suuntaus leudompiin talviin mahdollistaisivat nykyistä pidemmänkin veneilykauden. Palveluja ei ehkä enää ole vilkkaimman sesongin tapaan tarjolla, mutta veneilystä voi nauttia siitä huolimatta. Pienemmissä saaristosatamissa saunankin saattaa saada lämpimäksi etukäteen siitä sopimalla. Jos veneilijöitä riittäisi saaristosatamiin vielä elokuun lopulla ja syyskuussa, palvelujakin olisi varmasti nykyistä paremmin tarjolla.

Syksyllä, etenkin ruska-aikana, merellinen maisema on edelleen kaunis. Satamat ovat lähes autioita, tilaa riittää niin vierassatamissa kuin luonnonsatamissakin. Illat hämärtyvät aikaisin, mutta on elämys istua luonnonsatamassa pimeydessä tähtitaivaan alla — tai täysikuun. Ympärillä on hiirenhiljaista, luonnon omia ääniä lukuun ottamatta. Seuraavana aamuna matkaan voi lähteä rauhassa. Poissa ovat heinäkuun ruuhkat ja kiire seuraavaan satamaan ennen iltapäivän tunteja, jotta varmasti saisi veneelle paikan ja saunavuoron varattua.

Veneilyseuroihin kuuluvilla veneilijöillä on se etu, että oman seuran saaritukikohtiin voi mennä myös vilkkaimman kauden ulkopuolella. Omassa seurassani tukikohdat laitetaan talvikuntoon syyskuun lopussa tai lokakuussa, mutta paikan päältä löytyy erilliset ohjeet myöhemmille tulijoille esimerkiksi saunassa käymisen varalta.

Syysveneilyssä kannattaa toki varmistaa, että veneen tekniikka on kunnossa ja huollettuna. Lisäksi pitää tarkistaa, ettei polttoainejärjestelmään ole päässyt vettä. Vaikka koneet ovat vesijäähdytteisiä, pakkasyöt eivät tuota ongelmia laiturissa seisovalle veneelle. Meri on kauan lämmin ja pitää moottoritilan lämpimänä.

Koska valoisaa aikaa on vähän, hyvät valot ja karttaplotteri ovat tarpeen. Myös lämmityksen, eristysten, tuuletuksen ja veneen sähköjen on oltava kunnossa. Jos oman veneen osalta nämä haluaa tarkistaa, seuran katsastajat ovat siinä hyvänä apuna ja asiantuntijoina.

Toisille mahdollisimman pitkä veneilykausi on itseisarvo, ja toisille taas vuoden jakaminen erilaisiin osiin ja eri harrastuksiin tuo sitä kaivattua vaihtelua.

Moni tuntee suurta haikeutta syys–lokakuun vaihteessa veneen noston ja talvikunnostuksen yhteydessä, mutta sitten muut syksyn ja talven harrastukset vievät mennessään. Lumien sulaessa on taas mukava aloittaa veneen kevättyöt ja valmistautua uuteen kauteen.

Teksti: Katja Rytkönen
SPV:n viestintä- ja markkinointitoimikunnan puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Vene-lehden numerossa 8/2017.